Tänään oli keskiviikkoaamuksi naamioitunut maanantaiaamu, ihan varmasti oli!
Minun oli tarkoitus herätä aamulla reippaasti normaalia aiemmin, koska sovimme Niinan kanssa tapaavamme koululla jo kahdeksalta tulostaaksemme muutamia ruotsin kurssilla tarvittavia papereita (jo tämän virkkeen päälauseen sisällöstä olisi pitänyt osata päätellä, ettei kaikki yksinkertaisesti voi mennä ihan nappiin). Sängystä ponnahdin ylös jopa suhteellisen (suhteellinen on suhteellinen käsite) ajoissa, 7.08, ja aamutoimetkin onnistuin hoitamaan pikaisesti. Jostain syystä minulle on jäänyt tavaksi nauttia aamupala ja -kahvi aina viimeisenä, joten tänä aamuna sattui käymään niin, että kumpikin niistä jäi väliin. O-ou. Jos ei juo kahvia, ruoka auttaa pysymään järjissään ja toisinpäin, mutta jos ei saa kumpaakaan niin. Piste piste piste.
Noh. Juuri ennen kuin lähdin (viisi minuuttia myöhässä) pihalle, vilkaisin ikkunasta ulos ja totesin ajatuksissani seuraavaa: "Oho, siellä sataa. Mutta näyttää vain tihkulta, ei se varmaan kastele". Vir-he. Kirkon kohdalla olin jo märkä, sillalla tosi märkä ja koululla likomärkä. Ja kun sanon likomärkä, minä todella, todella tarkoitan sitä. Voin kertoa, ettei ihan hirveästi naurattanut. Ja sitä paitsi se vesisade oli jotain todella pirullista! Normaalisti vesipisarat tippuvat suoraan maata kohti, tiedättehän. Joskus tuulisella säällä ne saattavat tulla alas vähän jyrkemmässä kulmassa, mutta kuitenkin aina vain yhdestä suunnasta: sieltä mistä tuulee. Mutta tänään, voi elämä, tänään sitä hemmetin vettä tuli koko ajan päin naamaa. Täysin epäloogisesti ja riippumatta pätkääkään suunnasta, johon kasvot olivat kääntyneet. Itä, etelä, pohjoinen, mitä eroa. Minusta ainakin on hei ihan normaalia, että tuulee jokaisesta ilmansuunnasta yhtä aikaa.
Sitten jos vaikka puhuttaisiin vähän tietokoneluokasta. Kone A - netti ei toimi. Kone B - netti toimii, mutta näppäimistö ei reagoi. Kone C - näyttö ei mene päälle. Kone D käynnistyy muuten vain ihan tajuttoman hitaasti. Siinä vaiheessa nousi vesihöyryä sekä Niinan että meikäläisen päälaelta, mutta niiden masiinojen onneksi kone A:n internetyhteys alkoi lopultakin muutaman manauksen jälkeen pelittää. Mutta mitäs mitäs. Tulostin jumittaa. Ei ollut sanoja, eikä ole vieläkään. Me myöhästyttiin tunnilta 30 minuuttia. Vaikka oltaisiin varmaan myöhästytty muutenkin, kun sitä tulostettavaa oli lähemmäs 90 sivua. Ja iltapäivällä lehtoreiden kahvihuoneesta kuului vihaisia sanoja tulostimen tyhjentyneistä värikaseteista. Ei ole meidän vika.
Eikä yllättäen iskenyt tuskainen mahakipukaan toki auttanut asiaa.
a-n-g-s-t
Toivottavasti illasta tulee mukavaisempi, sillä tiedossa on kivaa (muahaha) häppeninkiä ykkösten kanssa. Nyt jos raahautuisi Niinalle, eikä esim. tippuisi vahingossa sillalta alas matkalla.
2 kommenttia:
Älä tipu sillalta. Mullaki on taaaaas huono päivä! Mikä meitä vaivaa. Tuli nuha, en löytäny postilaatikkoa, ei ollu koulua (=en saanu ruokaa), en pääse lenkille, sataa ja mitä vielä! Niin, en osannu kirjautua yliopiston kirjaston järjestelmään ja uusia lainoja, ja sitte ku pääsin sinne sisään, niin oho, en voikaan uusia. Okei, mulla on päivä aikaa lukea 100 sivua englanniksi ja about 200 sivua suomeksi. Niin onko mitään järkeä! Sariiii. ;(
Repeatilla on tiiät kyllä mikä soittolista, se ees vähän helpottaa.
Voi surkeus ja voi meitä. :( Tässä on nyt jotain kieroa takana...
Lähetä kommentti