Hihii, mulla olisi teille vaikka mitä kivaa kerrottavaa, mutta menojalka vipattaa nyt sen verran rajusti, etten ehdi kyllä romaania kirjoittamaan.
Siinä vähän katsellaan tulevaisuuteen.
Vappuhan se taas siis olisi. Sinänsä aika turha juhla, mutta mikäpä tässä juhliessa. Harjoittelukin loppui kivasti tänään, niin olkoonpa vaikka se meikäläisen riemun aihe. En muuten ole tuon päässäni lahoavan asusteen käytöstä tänä iltana vielä kovinkaan varma, sillä
a) vaikka ylioppilas olenkin, niin tuntuu typerältä saapastella menemään lakki päässä, kun en yliopistossa opiskele.
b) en ole menossa opiskelijapirskeisiin.
c) hattu ei istu kihartamattomille hiuksille hyvin, ja näytän lähinnä merimieheltä.
d) en tiedä kuinka korrektia on käyttää yo-lakkia mustan hupparin kanssa.
Mutta ehkä heitän lakkilaatikon mukaan auton etupenkille, ihan varmuuden vuoksi.
Minä ihan oikeasti selvisin romuttamatta autoa ja rikkomatta liikennesääntöjä ja ajamatta jalankulkijoiden yli. Ja ajoasentoani ja tekemääni väistöliikettä jopa kehuttiin harjoitteluradalla liukastelun lomassa, hyvä minä jee! Nyt on hyvä fiilis, mahtavaa kun on saanut tuon niheyden hoidettua pois alta ja voi taas vaihteeksi keskittyä elämästä nauttimiseen.
Nyt tosin väsyttää aika roimasti - hyppäsin aamulla kahdeksan aikaan linkkaan, matkassa kesti yhteensä viitisen tuntia vaihtoineen, minkä jälkeen painelin suoraan kuudeksi tunniksi töihin. Meinashan se vähän huipata, kun en aamulla ollut syönyt muuta kuin banaanin ja satsuman. Horisin työkavereille ihan outoja ja kävelin ympäri kulttuurikeskusta tajuamatta mistään mitään. Eväät oli ihan hyvä juttu sitten loppujen lopuksi.
On muuten ollut viimeiset pari päivää ihan kummallinen olo. En oikein osaa nyt näin nopeasti määritellä sitä, mutta ehkä jonain iltana tulee tarkempaa filosofista pohdintaa.
Sitä odotellessa.
"The spaces between your fingers were created so that another's could fill them in."
Minulla on täällä menossa harvinaisen rauhallinen ja hidas aamu. Herään yleensä aina viime tipassa ja joudun hoitamaan aamutoimet ja -palat järkyttävällä kiireellä, mikä ei kyllä pitkässä juoksussa ole kovin kivaa. Tänään kuitenkin avasin silmäni kahdeksalta, mötkyilin sängyssä reilun vartin ja hipsuttelin sitten alakertaan keittelemään kahvia. Oliko edes ihanaa istua nauttimassa auringonvalosta ja Hesarista ilman minkäänlaista kiirettä. Nyt pauhaa SMG:n Hölmö rakkaus, ylpeä sydän (parhainta aamumusiikkia), ja hetken tässä datailtuani taidan siirtyä pakkaamisen ja ehostautumisen pariin.
Pakkailemaan siksi, että lähden tänään illalla Tornioon. Huomenna olisi edessä kakkosvaihe, joka painaa mieltä aika reippaasti aaarrgh - sarjassamme Sarppahan on maailman paras kuski ja osaa ajaa varsinkin vieraissa kaupungeissa (sopii kysyä, miksi Tornio on vieras, vaikka olen asunut siellä jo n. kahdeksan kuukautta...). Maailman järkevimpien linja-autoaikataulujen vuoksi minun pitää kuitenkin lähteä tuonne keskustan suuntaan jo yhdentoista jälkeen (tai itseasiassa klo. 10.42, että ehdin kävellä 2,5 km pysäkille, pitkät etäisyydet on tosi kivoja) ja odotella oikeaa autoa melkein puoli seiskaan asti. Mutta onneksi on olemassa ihania ihmisiä, ja tietääkseni tänään on luvassa ruuanlaittoa ja yleistä hengailua kivalla porukalla; toivottavasti suunnitelmat eivät ole muuttuneet. Mutta niin, pelkäsin jo, että olisi pitänyt istua kuusi tuntia ABC:llä kahvikupin äärellä.
Kotiuduin muuten eilen sieltä keppiheppaleiriltä. Siellä oli yllättävän mukavaa, lapsoset oli tosi kivoja ja nekin tais nauttia meiningeistä kovasti. Ainaki suurimman osan ajasta. Lievästi olin kuollut kotiin päästyäni (ihana linkkakuski jätti minut muuten puolitoista kilsaa lähemmäs kotia kuin ko. linjaan kuuluisi, pitkistä etäisyyksistä on joskus jotain hyötyä), mutta oli ihanaa ottaa illalla rennosti - lämmitin saunan, hörppäilin kuumaa kaakaota ja menin kymmeneltä nukkumaan. Oli muuten aika jännä viettää yö ihan yksin, siis kotonakotona. Se on nimittäin aika harvinaista, ei sellaisia tilanteita kovin paljoa tullut vastaan silloin kun vielä kotona asuin. Eikä silloinkaan kun olen täällä lomailemassa ollut. Hassua.
Ja hei, postimies oli tuonut tilaamani Pariisin Kevään levyn, näin pian! Sitä ei tilaushetkellä ollutkaan varastossa ja aiemman kokemuksen mukaan kuvittelin sen tulevan perille joskus parin kuukauden kuluttua, jos silloinkaan. Viikkoa myöhemmin kuin lähetyksen ensimmäinen osa oli aika hyvä ja ihanan piristävä saavutus. Nam. np: SMG - Ota minusta puolet
Läppäriä en jaksa raahata Tornioon, joten palaillaan asiaan ensi viikolla!
Nyt jos koskaan oon varmistunu siitä, että mieliala on lähes suoraan riippuvainen säätilasta.
Tänään oli kolmas aurinkoinen (tosin myös koomainen) herätys putkeen, mistä seurasi koko päiväksi kestohymyfiilis, mikä puolestaan johti melkoisen railakkaaseen menoon ja iltapäivävilleihin töissä. Saattaa olla, että se johtui osittain myös sokerihumalan, kofeiinin yliannostuksen ja syömättömyyden yhdistelmästä (tuli sinniteltyä melkein kahteen asti kolmella kahvikupillisella, palasella omenapiirakkaa ja yhdellä hillomunkilla. Älkää edes kysykö). Voin myös kertoa, että oon tulevaisuudessa todennäköisesti aika nirso työpaikkojen suhteen, kun tuolla on ollut niin mahtava tunnelma ja yhteishenki. Tuntuu melkein siltä, ettei haluttaisi ollenkaan palata koulun penkille. ;)
Noh, aikansa kutakin. Tänään oli kuitenkin vuorossa mm. pallogrillin tuunausta, ja tästä lähdettiin liikkeelle:
Taiteiltiin saksien kanssa pakkausteipistä kivoja palleroisia ja lätkittiin niitä grillin kupuun kiinni. Siinä sivussa puhuttiin hieman meikäläisen perfektionistisista piirteistä...
Yhteensä neljä kerrosta spreijattiin punaista maalia pintaan (+ sanomalehteen & lumihankeen) ja jännityksellä odoteltiin mitä teippien alta paljastuisi.
...ja tämmöinenhän sieltä tulla tupsahti. Pasi on nimeltään hän, hehee.
Tähän väliin eka päivän asu tässä blogissa ikinä, nyt tarkkana!
Kaikissa meissä asuu pieni amis, ja sitä rataa hei.
Pakko vielä jatkaa sen verran, että oli töiden jälkeen niiiiiin voittajafiilis, että aivan spontaanisti ostin Tehdas-asun tarjouslaarista hiusvärin ja päätin operoida tukkani ihan itse. Huom., ekaa kertaa ikinä. Jaiks. Kotiin päästyäni iskin värin päähän erittäin kyseenalaisilla menetelmillä ja hämärällä tyylillä, mutta hyvä tästä reuhkasta loppujen lopuksi tuli. Oon ylypiä!
Aivan liekeröisissään oleva hevoinen. Rotu oli tosiaan se My Little Pony Without A Body, väri tuommonen suhteellisen sinertävä. Kuulin villejä huhuja, että sen nimi ois Jasper, ja vielä tarkemmin sanottuna Jackson's Jasper. Siitä voi sitten itse kukin vetää omat johtopäätöksensä... Harja on vähän harva, mutta suitset sitäki hienommat. Harmi kun nuorisotoimi rakastu poitsuun yhtä tulisesti kuin meikäläinenki, eikä ne siitä varmaan hevillä luovu. Nyyh, minun pikku Jasper. Mutta ehkä parempi näin, kukapa nyt haluais pikkuruiseen solukämppään nyhjöttämään jonku mielikuvituksettoman tantan kanssa, kun vaihtoehtona on pikkutyttöjen ihailu ja laumallinen hottiksia tammoja. Niinpä, niinpä.
En muuten eilen kirjoittanut riviäkään sitä kirottua referaattia. Life's not so gooood tonight.
(Varoitus! Teksti sisältää hämärää huumoria, miettimättä kirjoitettuja lauseita ja kuluneita inside-läppiä.)
Tiedättekö sen mahtavan tunteen, kun kaikki tuntuu onnistuvan ilman sen kummempia säätämisiä? Tänään nimittäin on ja on ollut meikäläisellä senkaltainen ja muutenkin suhteellisen messevä mielentila. Ja miksikäs? No, minäpä kerron: kolme hiiltä ketjuun... NO EI VAAN aurinko paistaa ja terassilla kykenee istumaan t-paita päällä ilman vilunväristyksiä. Tenttikirjan luku tuntui aamulla linja-autossa maailman helpoimmalta asialta ja 96 sivusta on kahlattu vuorokaudessa läpi jo 87. Lopultakin postiluukusta pamahtanut Modest Mousen levy kuulosti stereoilla noin satatuhatta kertaa paremmalta kuin Spotifyn kautta kämäisillä läppärin kaiuttimilla, mistä seurasi varsin riemukkaita juoksupyrähdyksiä ympäri taloa. Lenkille lähteminen tuntuu tällä hetkellä mahtavimmalta ajatukselta ikinä, ja tuntuu myös siltä kuin voisi juosta neljä kertaa maailman ympäri (no ainakin sen viisi kilsaa). Sain vieläpä kuulla, että viimeisellä aikataulujen kannalta mahdollisella kakkosvaiheen kurssilla on kuin onkin tilaa, eikä pysyvän ajokortin saamista tarvitsekaan lykätä (ja maksaa miljoonaa euroa siitä).
Mitä sitten, vaikka rahat ovatkin onnellisesti loppumassa tililtä ja perjantaiksi tehtävä referaatti onkin vasta ajatuksen tasolla. Ja asia jos toinenkin on vähän vaiheessa. Nyt ei vain jaksa välittää aaahahahahaa.
Sitten ei muuta kuin syömään, lenkille ja referoimaan sosiaalipedagogiikkajuttuja. Vähän ehkä meseä illan päälle. Kivasti. Pikkuisen kivasti mesettelen.
PS. Tein töissä maailman hienoimman keppihevosen. Noin niin kuin mallikappaleeksi. Oikeasti en ollut yhtään innoissaan siitä. Tylsäähän sitä oli tehdä. Joo. Järkyttävää. Mutta se on tosi hieno ja sininen ja sillä on hamahelmistä tehdyt silmät ja se näyttää vähän My Little Ponylta. Otan siitä huomenna kuvan ja laitan näytille jeee. Opetusmielessä tietenkin.
Kuulin eilen erään ystäväni saapuneen yllätysvisiitille Kemijärvelle, ja eihän se auttanut kuin hypätä illalla Nissanin rattiin ja kurvailla erään punaisen omakotitalon pihaan. Tarkoituksena oli leipoa jotain ei-suklaista, ja hetken googleteltuamme päädyimme sitruunamarenkitorttuun, jonka ohje löytyy siis täältä (kannattaa katsoa mitä ihmeitä Google-kääntäjä tekee reseptille, mikäli haluaa saada hyvät naurut. "Asteittain lisätä sokeria ja jatkaa piiskaa kunnes jäykkä piikkien muodossa.") Ystäväni opiskelee alan ammattilaiseksi, joten tyydyin itse apulaisen rooliin (lue: en uskaltanut tehdä mitään kysymättä neuvoa). Paineet olivat kovat, mutta onnistuin taiteilemaan leivonnaisemme pohjan, joka itseasiassa onnistui yllättävänkin hyvin! Mutta antaa muutaman kuvan puhua puolestaan. Pahoittelen huonoa laatua, päivänvaloa ei enää ollut nimeksikään, enkä edelleenkään tykkää käyttää pokkarin surkeaa salamaa.
Todella oleellinen otos, mutta ehkä tässä oli tarkoitus viitata uskomattomaan kananmunakulutukseen (8 kpl) tämän leipomuksen yhteydessä, tiedä häntä.
Apulaisen tylsiä hetkiä oman homman valmistumisen jälkeen...
Tässä vispilöidään sitruunakiisselitäytettä.
Ja tältä näyttää torttu (siis voi Marja Tyrni, kun ei voi sanoa tuota sanaa ilman järkyttävää hiritystä! :D) ennen toista kierrosta uunissa. Ensin siis esipaistettiin tuo pohja, jolle sitten levitettiin sitruunatäyte. Sitä paistettiin aikansa, ja lopuksi päälle levitettiin marenki, minkä jälkeen taideteos iskettiin vielä viimeisen kerran uuniin.
Et voìla, tässä valmis torttuinen jo hieman verotettuna.
Oli kyllä oikein maukasta, vaikkakin sitruunatäyte maistui yllättävän imelälle ja loppua kohden alkoi vähän takerrella syömisen kanssa. Tätä ei siis voi nauttia kovin paljoa kerralla, ainakaan lämpimänä, mutta säästyypähän herkkua useammalle päivälle. Mutta oli mukavaa kokeilla jotain uutta, jee!
Otsikossa mainittu Facebook-ryhmä kirvoitti minussa parhaat naurut pitkiin aikoihin. Kielioppivirheet ovat ehkä ärsyttävin asia ikinä, varsinkin kun niihin törmää virtuaalimaailmassa tuon tuosta, mutta tuollaisena tehokeinona käytettynä aika loistava. Ahh, huumori.
Noh, huumori on kuitenkin kaukana niistä tolloista, jotka raiskaavat kaunista kieltämme typerillä kirjoitusvirheillä ei-tarkoituksenmukaisesti. Hei kamoon, kuinka vaikeaa olisi ollut vähän keskittyä siellä äidinkielen tunneilla? (Lukihäiriöiset ovat tietenkin aivan eri juttu, enkä missään nimessä halua avautumisellani ketään loukata.) Hämmentävät kirjoitusasut eivät häiritse niin paljon esim. blogeissa, kun huomaa selvästi, että kyse on murteesta tai muuten vain kirjoittajan omasta tyylistä (ei ole minunkaan sepostukseni täysin kirjakielen mukaista ikinä, ei). Tyyliseikat ja selkeät kirjoitusvirheet nyt kuitenkin ovat kaksi eri asiaa, ja raja se on sivistyneimmänkin pilkunviilaajan sietokyvyllä. Facepalmit on kivoja.
Mutta siis, viime aikoina eniten ärsyttäneet kielioppimokat top 8:
1. No ne yhdys_sanat. En vieläkään kykene ymmärtämään, miten joillakin ei vain mene jakeluun, että "Kuvassa tämän kevään huippu muotia" ei nyt millään muotoa ole korrektia suomen kieltä. Ei, ei, ei ja vielä kerran ei. Tottakai itselläkin tulee joskus vastaan tilanteita, joissa ei ole täysin varma sanan kirjoitusasusta, mutta kyllä nyt perushommat pitäisi olla hallussa aina auringonlaskusta öljytynnyriin. Eikä sovi tietenkään unohtaa sitä toista puolta - törmäsin tuossa eräässä blogissa sanahirviöön "ensiviikon aikana". No words.
2. "Lähiaikoina" ja "viime aikoina" -ilmaisujen väärinkäyttö. Juu, ne tarkoittavat suurin piirtein samaa asiaa, mutta ainakaan minun kielikorvani ei yksinkertaisesti voi sietää lausetta, joka kuuluu näin: "Olen tässä lähiaikoina katsellut paljon leffoja." Lähiaikoina viittaa tulevaisuuteen, viime aikoina menneisyyteen. Piste.
3. Tässä taannoin eräässä silmänympäryskasvovoidemitämömmöäolikaan-mainoksessa (niin mites se oli niiden yhdyssanojen kanssa...) kailotettiin kovaan ääneen tuotteen tehoavan "tummiin silmänaluksiin". Siis OIKEASTI. Aluksiin! Kielioppimokat ovat kahta kauheampia, jos niitä esiintyy valtakunnallisten tv-kanavien mainostauoilla tai aikakauslehtien sivuilla. Kuka on ollut oikolukijana tässäkin tapauksessa, kysyn vaan.
4. "Annatko mullekkin." Se k-kirjain ei nyt vaan kahdennu siinä paperilla, vaikka puhuttaessa kuulostaakin siltä. Joo, itsekin saatan joskus harvoin kiihkeän mesekeskustelun lomassa kirjoittaa "mullekki karkkia" (itseasiassa todella harvoin), mutta se nyt ei todellakaan ole verrattavissa tämän epäkohdan hyppäämiseen silmille muuten oikeaoppisen kirjoituksen keskeltä.
5. Edellisen kanssa samaan sarjaan kuuluvat mm. "enään", "sydämmellä" ja "erinlainen". Ei varmastikaan tarvitse edes perustella.
6. Suomen kielen sanajärjestyshän on suhteellisen vapaa verrattuna esim. englantiin, mutta on siinä silti jonkinlainen logiikka. Minua ahdistaa pelottavan paljon, jos lause kuulostaa tasapainottomalta sanojen väärän järjestyksen vuoksi. Se kun voi pahimmillaan tehdä tekstistä todella vaikeasti luettavan. Eniten tämä ehkä ärsyttää omien tuotosten parissa. Saatan kuluttaa uskomattoman paljon aikaa miettiessäni järkevimmän kuuloista sanajärjestystä ja inhoan itseäni, mikäli myöhemmin huomaan jotain uskomattomia emämokia.
7. Vanha kunnon ketä. "Ketä on syyllinen?" Ymmärrän kyllä sen, että kyseessä on tässä tapauksessa murteiden väliset erot, mutta tuo nyt vaan pistää silmään ja korvaan ja joka paikkaan ihan uskomattoman voimakkaasti. Kun se kuitenkin on suomen kieliopin vastainen juttu, argh. Mutta mikäpä minä olen mitään sanomaan, samalla tavallahan muilta murrealueilta kotoisin kärsinevät meikäläisen kävelin-vasitella-seinään-pahki -tyylisistä höpinöistä. ;)
8. Inhoan yli kaiken ulkoasultaan huolimatonta tekstiä. Siis että isot alkukirjaimet ovat hakusessa ja välimerkit miten sattuu. Olen ehkä jopa liiankin tarkka siitä, että jokaisen pilkun jälkeen on varmasti välilyönti ja että väliviivat ovat oikeassa kohdassa. Tässäkin tietysti täytyy ottaa huomioon konteksti - en revi pelihousujani, jos Facebookissa ei käytetä kirjakieltä, ja itsekin olen kaukana huolellisesta esim. mesettäessäni. Mutta väistämättä monissa yhteyksissä sanojen ja välimerkkien järjettömästä sekamelskasta seuraa henkisesti huono olo.
Muitakin juttuja varmasti on, mutta en juuri tällä hetkellä saa kaivettua niitä väsyneen mieleni sopukoista. Epäilen vahvasti, että saatte kuulla lisää avautumista myöhemmin! Ja mainittakoon vielä kerran, etten tosiaan itsekään kuvittele olevani mikään täydellinen kirjoittaja ja minullekin sattuu niitä virheitä ties kuinka paljon, mutta halusinpa nyt vain päästä kerrankin kertomaan läheisestä suhteestani siihen erääseen välimerkkiin. Näkeekö joku muukin punaista kirjoitushäröjen kohdalla?
PS. Ai miten niin harkitsin vakavasti hakevani yliopistoon lukemaan suomen kieltä? :D
Nyt on oikeasti sellaiset fiilikset päällä, että ainoa tilanteeseen sopiva teko on sulkea kaikki mahdolliset häiriötekijät ulkopuolelle (häätäkää iskä koneelta, kiitos), napata täysi nenäliinapakkaus kätösten ulottuville ja laittaa maailman paras elokuva pyörimään noin sadattatuhannetta kertaa. Nokkelimmatpokkelimmat teistä varmaan tietävätkin/muistavatkin/arvaavatkin mikä se on. C'est Le Fabuleux Destin d'Amélie Puolain, bien sûr. Katsoin sen viimeksi joululoman aikoihin, mutta eihän vajaa neljä kuukautta ole lainkaan liian lyhyt tauko, eihän?! Ei. Päätetty.
Voiko fiktiivistä hahmoa pitää idolina? Jos voi, niin ei ole pienintäkään epäilystä siitä, ketä meikäläinen ihannoi aika täysillä. Tyyppi on melkein yhtä kova unelmoimaan kuin minä, ja sitäkin ahkerampi ilahduttamaan ja tekemään hulluna kivoja juttuja toisille. Jos ei teille ole vielä tullut selväksi, niin rakastan ihmisten ilahduttamista yli kaiken, ja haluaisin harrastaa sitä miljoona kertaa enemmän kuin nyt. Ja kukapa voisikaan innoittaa touhuun paremmin kuin Mlle Poulain. J'aime beaucoup.
Loppuun vielä yksi kauneimmista tietämistäni kappaleista:
Eräs kulttuurikeskuksessa työskennellyt henkilö oli menehtynyt eilen illalla aivoinfarktin seurauksena. En itse koskaan ehtinyt tapaamaan häntä, sillä hän joutui sairaslomalle juuri ennen kuin itse aloitin harjoittelun, mutta kyllä tapaus silti pysäytti. Varsinkin kun muiden suru oli niin käsinkosketeltavaa. Mahtaa olla kamalaa menettää pidetty työyhteisön jäsen, jonka kanssa on tunnettu vuosikaudet. Ja vielä niin yllättäen.
Pistää miettimään, miten arvaamatonta elämä loppupeleissä on.
Tai no töissä ja töissä, mutta harjoittelu nyt vain on niin typerä ja tylsä sana mainittavaksi joka päivä. Oli miten oli, tänään olen tehnyt tämmöistä:
Jep, ne ovat ruusukkeita. Ensi viikonloppuna järjestetään 2-3 -luokkalaisille keppiheppaleiri (!!) oheisohjelmineen ja estekisoineen, ja piti vähän askarrella niitä varten. Ja no, vähän ehkä innostuin. Se mikä tehdään, tehdään huolella ja sitä rataa. Nyt on sormet vihreinä silkkipaperin ja liiman kanssa läträämisestä, mutta onhan ne hienoja, ai että.
Pääni sisällä asusteleva Sarppa 9-vee on tästä hommasta uskomattoman riemuissaan, ja jostain mielen sopukoista tulvii koko ajan kielelle hämmentäviä sanoja kuten trippeli, martingaali ja sianselkä. Kyllä vain, olin joskus heppatyttö. Tosin kaikki tietouteni meni hukkaan, kun pääsin ratsastamaan oikealla ponilla tasan kerran. Nyyh.
Jos jaksaisi joka aamu sanoa itselleen: "Tämä voi olla koko elämämme ihanin päivä", uskoa siihen täysillä ja elää seuraavat 24 tuntia niin ajatellen. Nauttia matkasta, eikä haikailla koko ajan sinne päämäärän suuntaan. Elää hetkessä. Ottaa kaikki irti joka sekunnista.
Tänään aamulla paistoi pitkästä aikaa aurinko (!!), ja päätin hätistellä pois ne ahdistavat harmaat pilvet omistakin ajatuksista. Puin päälle keltaisen paidan ja kuuntelin iloista musiikkia. Yritin uskotella itselleni, että vaikka kuinka edellisenä iltana angstitti ja päiväkirja sai sivukaupalla kärsiä tekotaiteellisesta vuodatuksesta, niin tästä päivästä voisi tulla paljon parempi.
Noh, ei tämä nyt mikään täydellinen päivä ollut, mutta onpahan tenttikirjan saaminen ja kakkosvaiheen aloittaminen ainakin askeleen lähempänä kuin vielä eilen. Kävin myös juoksemassa lähemmäs viiden kilsan lenkin (kuulostaa säälittävältä, mutta se on minulle jotain ihan uskomatonta), ja nyt on mainio fiilis. Hymyilyttää monikin asia. Ja pitkästä aikaa tuntuu siltä, että kaikki järjestyy.
Tarvitseeko edes muuten sanoa, että päivän biisi on PMMP:n Matkalaulu.
Oli aika hämärät tunnelmat aamulla. Muistan ihan selvästi, kuinka illalla ennen nukkumaanmenoa nappasin lasit päästäni ja asetin ne täysin normaalisti pöydälle sänkyni viereen, yhtenä kappaleena. Noh, aamulla unenpöpperössä rillejä hapuillessani käteen sattui ensimmäisenä irtonainen sanka. Wtf. Onko minusta tullut unissasilmälasienhajottaja? Onneksi toinenkin puolikas näköelimistäni (mukaanlukien minimaalisen kokoinen, mutta yllättävän oleellinen ruuvi) löytyi pöydältä retkottamasta, enkä joutunut puolisokeana töihin. Mutta joo, on vähän ikävä piilareita. Antakaa rahaa. Laserleikkauskin ois kiva.
Oli muuten ehkä ensimmäistä kertaa aikoihin sellainen i-hate-mondays -olo. En meinannut saada yöllä unta ja nukkumiset taisivat jäädä kuuteen tuntiin, mistä seurasi henkilökohtainen kooma- ja jumituspäivä. Silmät meinasivat painua väkisin kiinni hiljaisina hetkinä ja haukotuksia tupsahteli maailmaan ennätysmäärä. Mutta onneksi jotain hyvääkin sentään mahtui viikon alkuun - oli niitä harvinaisia aamuja, kun peilistä katsoi takaisin kokonaisuudessaan suht järkevän näköinen tyyppi. Hiukset toimi, asu toimi, iho ei näyttänyt tyypilliseen tapaan täplikkäältä. Feeling good.
Ahh, kevät. Oli mahtavaa käydä lenkillä auringonpaisteesta nauttien ja rytmikkään musiikin tahdittamana. Mahtavaa on myös omistaa sellaiset kuulokkeet, jotka eivät joka toisella askeleella putkahda korvasta ulos, nimim. ennen meni hermot. Mutta köhköh, kuuntelin pitkästä aikaa semmoista veisua kuin Apulannan Avaruuden syklissä, ja se sopi kyllä tuohon keväiseen päivään kuin aurinko taivaalle. Soitettiin tuo aamunavauksessa yläasteen viimeisillä viikoilla ja siitä tulee aina sellainen hassu, uuden alkua enteilevä olo. Noh, päätelkää itse.
Kaupunki on tulessa, kun tietä etsin sulaneilta kaduilta, jotka nielee tiikerit ja seeprat raitoineen
Kuulen huudon kaukaisen ja sen kutsun: "Hei elä jokainen hetki niin kuin se ois sun viimeinen."
En voi odottaa huomiseen, kun tässäkin hetkessä on enemmän kuin elämä Saa nähdä, jos uskaltaa, ikuisuuden verhon taa ja koskettaa Jumalaa
Polte kasvaa sisällä, kun murtautua tahdon ulos tästä häkistä Aika lähteä kohtalo kohtaamaan
Avaruuden syklissä kaikki meistä luovii tietänsä Jotkut löytää ja toiset kadottaa
Inspiroivaa, eikö vain. Aika lähteä kohtalo kohtaamaan.
En voi vastustaa kiusausta, kun nyt vaan rakastan jauhaa itsestäni niin paljon, ah minä. Minä minä. 100 randomia faktaa minusta, kuulitteko, minusta!(Sori, en jaksa laittaa kuvia, ainakaan vielä.)
1. Rakastan keltaista väriä. Minulla on maailman söpöin kirpparilta ostettu keltainen hupullinen t-paita (hinta 50 senttiä), ostin tänään söpöt keltaiset pallerokorvikset ja himoitsen eilistäkin tulisemmin niitä keltaisia Conversen tossuja. 2. Pelaan Facebookissa enemmän ja vähemmän säännöllisesti muutamaa peliä (EN Farmvillea). 3. Olen ehkä vähän riippuvainen Facebookista. 4. Hengailen siellä lähes jatkuvasti, mutta offline-tilassa, sillä minusta on noloa, jos muut näkevät kuinka paljon aikaani siellä vietän. 5. Olen nykyään todella saamaton kouluhommien suhteen. 6. Ennen olin intohimoisempi: yläasteen päättötodistuksen keski-arvo oli 9,7. 7. Lukiossa ko. luku oli 9,3. 8. Kirjoitin myös kolme ällää. 9. Olen siis joskus todistettavasti ollut tunnollinen ja kunnianhimoinen, vähän ikävä sitä ominaisuutta itsessä. 10. Olen nyt ensimmäistä kertaa työharjoittelussa, ja minulla on ihan mahtavia työkavereita. 11. Päivä päivältä alkaa tuntua enemmän siltä, että olen oikealla alalla. 12. Luulen kuitenkin, että löydän itseni monien vuosien päästä yliopistosta pänttäämästä suomen kieltä ja kirjallisuutta. 13. ...tai jostain ihan muualta touhuamasta jotain aivan päinvastaista. 14. Rakastan kirjoittamista. 15. Kirjoitin ennen paljon runoja, mutta nyttemmin taito/into/inspiraatio on hiipunut. 16. Osasin joskus Apulannan kaikkien (suomenkielisten) biisien sanat ulkoa aina Kiila-levyyn asti, muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Suurimman osan muistan vieläkin. 17. Olen ollut neljästi Apulannan keikalla. 18. Viimeisin oli toissa pääsiäisenä Rukalla, jolloin Tonin ja minun välissä oli vain pari metriä ja mikseripöytä. Pieni teinityttönen sisälläni huudahteli sinä iltana hallelujaata. 19. Inhoan Lauri Tähkää ja Elonkerjuuta. 20. Radio Milleniumin em. bändiä parodioiva musiikkivideo "Ei enää pelitä" on aivan loistava. 21. Rakastan kotimaisia viihdeohjelmia kuten Studio Julmahuvia, Pasilaa, Putousta ja Vintiöitä. Oikeastaan mitä vain, mihin liittyy Petteri Summanen tai Jani Volanen tai Kari Hietalahti tai Jukka Rasila tai... 22. Monet erään kaveriporukkani inside-jutut liittyvät läheisesti näihin sarjoihin. 23. On ärsyttävää, kun jossain edellisestä poikkeavassa seurassa heittää ilmaan sitaatteja tyyliin: "Pepe, me rakastetaan sua." tai "Susta ei voi koskaan tulla mitään, sä oot koko elämäs täys nolla ja sä oot aina yksin", ja saa osakseen vain kummeksuvia katseita ja pitäisköhän-sulle-hankkia-apua -sävyisiä kommentteja. 24. Mutta onneksi eräiden seurassa saa heittäytyä älyvapaaksi ja tulla silti ymmärretyksi. 25. Inhoan maksalaatikkoa, kirsikoita, mämmiä, tilliä, sitruunapippuria, puolukoita ja emmental-juustoa. 26. Pyrin aina syömään lautasen tyhjäksi esim. koulussa, oli ruoka kuinka pahaa tahansa. Joskus todella harvoin täytyy heittää jotain kamalaa pois. 27. Olen ollut elämäni aikana ihastunut yhteensä 11 eri jäpikkään, muutamiin jopa parikin vuotta putkeen. 28. En ole kuitenkaan ikinä seurustellut oikeasti. 29. Olen ihastuneena ylipirteä ja haaveilen enemmän kuin laki sallii. 30. En vain ikinä uskalla tehdä aloitetta, sillä pelkään ihan liikaa tulevani torjutuksi/hyväksikäytetyksi. Niin kuin aina ennenkin. 31. Olen kahden ööm... lapsukaisen kummi. 32. En ole ikinä ollut muutamaa tuntia enempää tekemissä vauvojen ja taaperoikäisten kanssa, ja meinaan aina vähän ahdistua moisten otusten seurassa. 33. Olen meidän perheen nuorin. 34. Minulla oli pienenä yövalona maailman täydellisin Leijonakuningas-lamppu. 35. Se on itseasiassa vieläkin naapurihuoneen seinässä kiinni. 36. Voisin laittaa sen tänään päälle ja fiilistellä vähän, missään muussa valossa ei ole samanlaista tunnelmaa. 37. Rakastan Lapin kesää. 38. Kesäöisin ulkona hiipparointi on ehkä yksi parhaimmista tavoista viettää aikaa. 39. Tykkään myös kirmailla avojaloin vesisateessa. 40. Ja hyppiä talvisin lumihankeen. 41. Rakastan kaikkia vuodenaikoja. 42. Rakastan myös kaikkia värejä ensimmäisenä mainitun keltaisen lisäksi. 43. Esteettisyys on minulle hirmuisen tärkeää. 44. Minulla onkin pelottavia pakkomielteitä mitä tulee esim. valokuvakollaasien asetteluun... 45. En osaa uida hyvin, koska pelkään vettä ja hukkumista. 46. Olin aina tajuttoman ahdistunut, kun koululiikunnassa tuli uinnin aika. Kärsin uimahallin aulassa pienimuotoisista paniikkikohtauksista enkä edes meinannut saada edeltävinä iltoina unta. 47. Lusmuilin uintitunneilta niin paljon kuin pystyin. 48. Jos muuten jalat yltävät vedessä pohjaan, niin silloin ei ahdista. 49. Mielestäni liikuntaa ja taideaineita ei pitäisi arvostella numeroin. 50. Tein viidennellä luokalla mielestäni hienoimmat lapaset ikinä, ja sain tekstiilityöstä "melko hyvän", eli seiskan. Lievästi masensi. 51. Tykkään silti kutomisesta edelleen. 52. Haluaisin ommella itselleni mekon. 53. Harrastin seitsemän vuotta nykytanssia ennen kuin muutin Tornioon. 54. Haluaisin harrastaa sitä edelleen. 55. Keräilin pienenä kaikkea mahdollista. Kiviä, pullonkorkkeja, karkkipapereita, Spice Girls- ja Pokémon-sälää, postimerkkejä, tarroja, kiiltokuvia... 56. Keräilen nykyään lähinnä vain CD-levyjä, mutta huomaan silti kokevani sen suhteen samanlaista ylpeyttä/tyytyväisyyttä/nautintoa kuin pienenä tarravihkon äärellä. Mikään ei ole parempaa kuin saada uusi levy kokoelmiin. On ihanaa omistaa ne ja hamstrata lisää aina kun mahdollista. Nipsumaista materialismia. 57. Olen soittanut kitaraa nyt vähän reilun vuoden, ja olen iloinen siitä, miten paljon olen kehittynyt ensimmäisten soittokertoihin verrattuna. 58. Ei sillä, että olisin mitenkään hirveän hyvä. 59. Kitarani nimi on Ilmari. 60. Minusta ei ole lainkaan outoa nimetä soittimia. 61. Olen ehdottomasti kissaihminen, vaikka tykkään koiristakin. Ne vain ovat aavistuksen liian kuolaavia ja päällekäyviä. 62. Minulla on maailman ihanin adoptiokissa. 63. Vaatteeni ovat aina valkoisten karvojen peitossa, enkä itse aina edes huomaa sitä. 64. Minulla on kolme selvästi erottuvaa arpea: oikeassa polvessa (ala-asteella naruhyppelyn tiimellyksessä kaatuilusta), oikean käden etusormessa (lasinen "lampunvarjostin" oli rikki ja iskin sormeni rispaantuneeseen reunaan) ja vasemmassa käsivarressa (jo edesmennyt kissani tippui yöllä ikkunalaudalta sängylleni ja raapaisi samalla viiden sentin mittaisen haavan olkavarteeni [yes, it is possible]). 65. Hampaidenpesuuni kuluu ikuisuus. 66. Minulta on revitty kolme viisaudenhammasta. 67. Tykkään näkkileivästä ja hapankorpuista. 68. Minua haukuttiin yläasteella näkkäriksi, tai vähän leikkisämmin näkkikseksi. Itseironia oli kuitenkin hallussa: näkkis toimi eräällä nimeltämainitsemattomalla nettisivulla nikkinäni. 69. Sähkopostiosoitteeni oli alunperin monimutkainen sanaleikki erään ihastuksenkohteeni nimestä. 70. Ei ihme etten ole koskaan seurustellut, olen vähän pelottava. 71. Olen edelleen rakastunut Modest Mousen Float on -biisiin. 72. Tilasin viime maanantaina Modest Mousen levyn, mutta se ei ole vielä tullut. 73. Olin viime kesänä kaksi viikkoa jäätelökioskilla töissä. 74. Sitä ennen olen työskennellyt näyttelynvalvojana ja kahvila-apulaisena. 75. Tänä kesänä olen kuusi viikkoa nuoriso-ohjaajana. 76. Ja lähden heti ensimmäisenä työpäivänä Helsinkiin kesämatkalle. 77. Käytin viime tammikuussa elämäni ensimmäistä kertaa metroa. 78. En ole koskaan ollut ratikassa. 79. En ole myöskään koskaan käynyt huvipuistossa. 80. Mutta osaan lämmittää puusaunan. 81. Tykkään kerätä korvasieniä. 82. Saan sydänkohtauksen aina, kun joku käyttää ilmausta "lakkasuo". Se on hillajänkä, hemmetti! 83. Eri murteet tarttuvat minuun helposti. 84. Puheeseeni on hiipinyt muutamia juttuja erityisesti Oulun murteesta. 85. Haluaisin käydä Oulussa useammin. 86. Olen käynyt kolmesti ulkomailla - Unkarissa, Puolassa ja Ruotsissa. Haaparannalla ravaamisia ei lasketa. 87. Osaan muutaman sanan unkaria. 88. En ole opiskellut kieliä yli vuoteen ja se harmittaa minua suunnattomasti. 89. Sorruin tänään elämäni ensimmäistä kertaa lehtimyyjän tarjoukseen. 90. En koskaan kuuntele samaa biisiä kahta kertaa putkeen. Paitsi jos harjoittelen soittamaan sitä kitaralla. 91. Tykkään kaikenlaisesta pikkutarkasta näpräyksestä. 92. Väkersin tänään töissä monta tuntia paperimosaiikkityötä. 93. Jos minulla on edessäni puhdas paperi ja kädessäni kynä, en voi vastustaa kiusausta raapustella paperille laulujen sanoja. 94. Voisin kirjoittaa käsin uskomattomia määriä tekstiä pelkästä kirjoittamisen ilosta, jos ranne ei kipeytyisi niin nopeasti. 95. Opin lukemaan 5-vuotiaana. 96. Muistan elävästi ne hetket, kun opettelin kirjoittamaan, ajamaan pyörällä, hiihtämään, kutomaan ja solmimaan kengännauhani. 97. Olen oppinut uskomattoman määrän nippelitietoa lukemalla Aku Ankan taskukirjoja. 98. Luin pienenä todella paljon erilaisia kirjoja aina heppakirjoista Neiti Etsiviin. 99. Ruohometsän kansa oli pitkään ehdoton lempparini. 100. En osaa ikinä lopettaa ajoissa, oli kyse mistä tahansa.
Tiedättekö, mitä materialistista haluaisin itselleni enemmän kuin mitään muuta ikinä koskaan milloinkaan maailmassa? Nämä:
Kyseiset ihanuudet hyppäsivät semikonkreettisesti silmille tuossa reilu kuukausi sitten Tornion Top Sportin sisäänkäynnillä, ja rakastuin niihin viimeistä aivosolua ja sydämen perimmäistä kolkkaa myöten. Sarjassamme kenkiä-jotka-vain-kuuluvat-yhteen-Sarpan-kanssa. No doubt about it. Tuo väri on yksinkertaisuudessaan maailmankaikkeuden täydellisin Conversen perustossuihin. Piste. Mutta miksi, oi miksi hinnan täytyy olla tämänhetkiseen tilin saldoon suhteutettuna aivan liian överi? Odotanko kesän ensimmäistä palkkapäivää innoissaan vai innoissaan?
Aivan järkyttävä itkupotkuraivariolo. Tiedättekö, just semmonen, että jos joku sanoo yhdenkin sanan väärällä äänensävyllä, niin mielipuolinen räjähtäminen on taattu. Kävin äsken lenkillä ja oli tarkoitus purkaa kaikki tämä pinnan alla kupliva ärsytys reippaaseen angstihölkkäilyyn, mutta viime urheilusessioiden takia oli sääret (?!) niin kipeinä, että ei ollut kiva juosta. Ja joo, ehkä epämukavuuden tunteesta voi syyttää myös huonoa kuntoa, mutta silti. Ei kaikonnut punainen vaate mihinkään tämän härän silmien edestä.
Aiempi masistelumeininki on ihan hitusen haihtunut ilmaan peruskivan päivän myötä. Harjoittelussa naputtelin muistion eräästä palaverista (yksi oppimistehtävistä tehty, jau), korjailin vähän englannin kielioppivirheitä ja tein kaikenlaista muuta pientä kivaa. Lisäksi olin oman elämäni ongelmien suhteen aikaansaava ja soittelin entiselle autokoulunopettajalleni kyselläkseni mahdollisuuksista kakkosvaiheeseen. Kävi kuten arvelinkin - rata ei enää ole sopivassa kunnossa liukasteluajeluun, joten kakkosvaiheen käyminen täällä tämän kevään aikana on sanalla sanoen mahdotonta. Deadline olis 14. toukokuuta, ai miten niin kiire? Onneksi rakkaassa virallisessa kotikaupungissa Torniossa voi kyseiseen rahastukseen osallistua ympäri vuoden, ja ajattelinkin pyytää harjoittelusta vapaapäivän tai pari ja käydä hoitamassa sen pois alta tässä huhtikuun puolella, ettei mene turhaan rahaa lykkäämiseen.
Kouluhommat kosahtelee edelleen kovaan tahtiin. Mutta mitäpä tuosta, onhan minulla ei-enää-niin-täysi pussillinen markkinalakuja.
Nyt syömään herrrrkkulohta ja sitten pitkästä aikaa lenkille. Loppuu tämä mähöäminen!
Nyt on jostain selittämättömästä syystä tosi niheä olo. Kaikki tekemättömät jutut kaatuu päälle ja on muuten vaan tyhmää ku blargh braalh arghl.
Toivottavasti tämä vähän piristäisi:
1. Your favourite song
Vaikka rakastan tälläkin hetkellä moniamoniamonia biisejä yli kaiken, niin ainoa laulu, jolle tämä kunnia voi kuulua, on Mew'n Special. Piste. (Voisin muuten kerrankin ottaa tehtävänannon tosissaan, ja valita jokaiseen kategoriaan vain yhden biisin. Sydämeni itkee verta, mutta itkeköön.)
2. A song that makes you happy
PMMP:n Kesäkaverit saa aika takuuvarmasti hymyn huulille. Nyt en tosin uskalla testata.
3. A song that makes you sad
Ensimmäisenä tulee mieleen IrinanEt huomaa.
4. A song that reminds you of someone
Oih ja voih, kenet ja minkä biisin tässä nyt valitsisi... Taidan vetää kunnon ässän hihasta ja sanoa Owl Cityn Fireflies. Eräs kaverini hehkutti tätä hulluna ennen kuin se oli jatkuvassa radiosoitossa, ja nyt tulee aina tämän soidessa ko. henkilö mieleen. Ei olla muuten nähty pitkään aikaan, nyyh.
5. A song that reminds you of somewhere
Egotripin Asfaltin pinta ja eräs kiva paikka tuolla jossain hihi.
6. A song that reminds you of a certain event
The Crashin Sugaredista tulee aina mieleen heikäläisten viimeinen keikka viime kesänä.
7. A song that you can dance to
Olen aika nirso mitä tulee tanssibiiseihin, sillä perus dancejytke ei minua kovin helposti saa tanssilattialle raahautumaan, vaikka saatankin sitten oikeissa fiiliksissä viipyä siellä pitkäänkin. Yksi oikeanlainen tanssihimon herättäjä voisi olla vaikkapa Scissor Sistersin I don't feel like dancin' (paradoksaalisuudesta plussaa).
8. A song that make you fall asleep
Twin Peaksin soundtrackilta semmonen kuin Laura Palmer's theme unettaa aika tehokkaasti.
9. A song from your favorite band
Lempparibändi valittu Last.fm:n mukaan, biisi voisi olla vaikkapa Am I wry? No.
10. A song that no one would expect you to love
Justin Timberlake - SexyBack. 8) Juurikin parhaillaan kuuntelen naminaminam. 11. A song that describes you
Pitää mennä tällä haikealla linjalla ja vastata Apulannan PVC-unelmia. (Youtube on aina niin ihana, älkää välittäkö videon sisällöstä)
12. A song from your favorite album
Tilasin tuossa juuri Pariisin Kevään Meteoriitin, joka on kyllä lempparilevylistalla aika korkealla. Sieltä voisin sanoa vaikkapa semmoisen veisun kuin Pyykkipäivä.
13. A song that you listen to when you’re angry
Aloin kirjoitella tätä jo viime viikolla, ja silloin olin sanonut, että: "melko paha kysymys, kun en pitkiin aikoihin ole ollut vihainen". Noh, eiköhän asia korjaantunut heti perjantaina, ja silloin soittolistan kärkeen eksyi Apulannan Kalamiehen toveri. Ihanaa angstia ahh.
14. A song that you listen to when you’re happy
Emiliana Torrinin Big jumps. I love you, always know the way, the way back home always is the same.
15. A song that you listen when you're sad.
Riippuu kovasti surun syistä, mutta esim. Placebon Pierrot the Clown on aika vakio.
16. A song that you want to play at your wedding.
Coldplayn Green eyes. Ainakin.
17. A song that you want to play at your funeral
Vaeltaja.
18. A song that makes you laugh
Kirkan Hengaillaan. Me loves inside jokes.
19. Your favorite song this time last year
Yks semmonen, jota kuuntelin paljon, oli Don huonojen Tuulee. Jännästi sattuu soimaan juuri tälläkin hetkellä.
Ja bonuksena loppuun eräs laulu, johon olen rakastunut palavasti:
Datailen tänään täältä keittiöstä käsin, mikä on oudolla tavalla aina yhtä mukavaa. Jep, luit oikein, keittiöstä. Joudun toisinaan harrastamaan tällaistakin, esim. jos vanhemmat meuhkaavat sekä yläkerrassa että olohuoneessa, ja yritän epätoivoissani väkertää esseetä (todennäköisesti viimeistä palautuspäivää edeltävänä iltana). Tällä kertaa ei niin masentava tilanne ole, vaan kyseessä on leipomishäppeningit! On joo ajat, mutta iltaisin tulee aina parhaat luomukset, oli kyse sitten raporteista tai porkkanakakuista. Selvennettäköön, että läppäriä tarvittiin siihen vaiheeseen, kun luin ohjetta netistä, sillä olin ihan liian laiska kopioimaan sitä paperille. Ja sitä paitsi nyt leipomistuokiota viihdyttää maailman paras soittolista, niin!
Siinä nälkäinen yhteisöpedagogi (AMK) kissankarvoisine paitoineen kärsivällisesti odottamassa kakkua uunista.
Koko päivän nuorisopasseja laminoineesta viestinnän ja markkinoinnin harjoittelijasta kuoriutuu tarpeen tullen myös Nuori Kokki vm. 2005. Tai no, melkein Nuori Kokki. Tarina kuuluu sarjaamme noloja juttuja menneisyydestä, enkä ole varma olenko vielä henkisesti valmis jakamaan sitä koko maailman kanssa. Lienenkö koskaan... Mutta sen voin paljastaa, että juttuun liittyy läheisesti kaksospojat nimeltä Tarmo ja Terho, vai mitä ne nyt oli. Sellainen juttu ei voi olla kuin täysin mauton tai todella hulvaton. Päätelkää itse.
Siinä vähän katsellaan tulevaisuuteen.
