sunnuntai 31. lokakuuta 2010
Day 16 - A song that you used to love but now hate
En edes jaksa perustella tätä kunnolla; olin vaan joskus angstinen teini, ok?
Toisinaan angstittaa vieläkin, onneksi anteeksipyynnöt helpottaa edes vähän.
Ollaanpas sitä salaperäisiä. Mutta nyt menen kauppaan ja ostan jotain oikein hyvää. Ihan vaan siksi, kun pitää huomenna raahautua puoli kahdeksaksi linja-autoasemalle ja sieltä Simon lukiolle tutormarkkinoimaan. Voisin henkilökohtaisesti kuristaa sen ihmisen, jonka mielestä on hauskaa järjestää linkka-aikataulut niin, että ainut mahdollinen vuoro on Simossa reilusti kaksi tuntia ennen show'n alkamista. Varmaan maailman mukavin paikka hengailla päämäärättömästi (heti Sodankylän jälkeen).
PS. Ostetaan toimiva suuntavaisto.
"Say that: 'you're fragile but you try to act like a cool guy, I hate you', and really mean it."
"You're fragile but you try to act like a cool guy. I hate you."
"Wow, you were pretty good."
"I know."
Hämä-hämähäkki
After we go to sleep our sun riseI will make it the truth of painfullyhelping me cover up thingsI wish I never had foundConfidentTangled up in a nice lifePut the spider in youWatching in, disregardYou live a nice lifewith the spider in youI saved myselffor someone somewhere's sweet caressSomething goes wrongand all I sought was happinessAnd so in right wing fashionwe'll nurture xenophobiaAnd be strong in right wing fashionwith paste and generosityBecause no one is safefrom someone somewhere'ssweet embraceAnd so I have simply decided to dislike you now
Mew - She Spider
Ei mulla muuta.
lauantai 30. lokakuuta 2010
Day 15 - A song that describes you
Kuvittelin tämän valinnan olevan jotenkin todella vaikea, mutta yllättävän nopeasti päädyin tekemään lopullisen ratkaisun.
Ensinnäkin, minä rakastan tätä laulua. En aluksi tykännyt yhtään tuosta pianointrosta (enkä tykkää vieläkään), mutta onneksi pääsin siitä yli ja huomasin miten mahtava kappale on kyseessä. Jotenkin jo tämän yleinen tunnelma kuvaa minua hyvin - sopivassa suhteessa happyhappyjoyjoyta ja sellaista pää pilvissä -meininkiä, mutta kuitenkin myös maanläheisyyttä. Ja sitten nuo sanat. Ne ovat vähän sekavat (mikä myös on aika minua), enkä ole laisinkaan varma siitä, olenko tulkinnut niitä oikein. Mutta siltikin - niissä on todella paljon sellaista, joka kuvaa perimmäistä olemustani. Ollaan vähän hukassa ja jumissa ja kysellään kaikenlaisia ikuisuuskysymyksiä, mutta sitten kuitenkin ymmärretään mistä tässä elämässä oikein on kyse.
Elämän mahtavuuden huomaa viimeistään siinä vaiheessa, kun kokee luonnossa Täydellisen Hetken. Kertsi kertoo kaiken:
And all that noise and all that sound
All those places I got found
And the birds go flying at the speed of sound,
To show you how it all began,
Birds came flying from the underground
If you could see it then you'd understand
Pure love.
Ensinnäkin, minä rakastan tätä laulua. En aluksi tykännyt yhtään tuosta pianointrosta (enkä tykkää vieläkään), mutta onneksi pääsin siitä yli ja huomasin miten mahtava kappale on kyseessä. Jotenkin jo tämän yleinen tunnelma kuvaa minua hyvin - sopivassa suhteessa happyhappyjoyjoyta ja sellaista pää pilvissä -meininkiä, mutta kuitenkin myös maanläheisyyttä. Ja sitten nuo sanat. Ne ovat vähän sekavat (mikä myös on aika minua), enkä ole laisinkaan varma siitä, olenko tulkinnut niitä oikein. Mutta siltikin - niissä on todella paljon sellaista, joka kuvaa perimmäistä olemustani. Ollaan vähän hukassa ja jumissa ja kysellään kaikenlaisia ikuisuuskysymyksiä, mutta sitten kuitenkin ymmärretään mistä tässä elämässä oikein on kyse.
Elämän mahtavuuden huomaa viimeistään siinä vaiheessa, kun kokee luonnossa Täydellisen Hetken. Kertsi kertoo kaiken:
And all that noise and all that sound
All those places I got found
And the birds go flying at the speed of sound,
To show you how it all began,
Birds came flying from the underground
If you could see it then you'd understand
Pure love.
perjantai 29. lokakuuta 2010
Rrrrentoa
Hei murut.
Vietän täällä vapaata perjantaita, ja tämä on ihan mahtavaaaaaaa! Sai nukkua tarpeeksi eikä ole kiire mihinkään. Tai no, olin varannut yhdeksitoista pyykkivuoron ja heräsin vahingossa vasta 10.55, niin tulihan siinä hitusen kiire... Nyt nautiskelen aamukahveja, vien kohta kolmannen satsin pyykkikoneeseen pyörimään ja lähden sitten jossain välissä käymään kaupungilla. Pitää ostaa Toffolle murkinaa, ja olisihan se nyt kiva itselläkin syödä jotain.
Day 14 - A song that no one would expect you to love
Tässäkin olisi voitu lähteä vaikka mille linjalle, mutta laitetaas nyt kehiin vähän Tornion ylypeydenaihetta illan keikan kunniaksi. En tosiaan ole profiloitunut raskaamman rokin ystäväksi, mutta CMX on toisinaan ihan jees, ja varsinki tämä ko. biisi kuulostaa oikein passelilta minunki korvaan.
Ei kai siinä.
EDIT: En ole lähössä em. keikalle, ku ei ole rahhaa. :D Lahjoituksia otetaan vastaan.
PS. Leikittiin Toffon kanssa Kauniita ja Kuvauksellisia...
...mutta oikeasti me näytetään aina tältä:
Vietän täällä vapaata perjantaita, ja tämä on ihan mahtavaaaaaaa! Sai nukkua tarpeeksi eikä ole kiire mihinkään. Tai no, olin varannut yhdeksitoista pyykkivuoron ja heräsin vahingossa vasta 10.55, niin tulihan siinä hitusen kiire... Nyt nautiskelen aamukahveja, vien kohta kolmannen satsin pyykkikoneeseen pyörimään ja lähden sitten jossain välissä käymään kaupungilla. Pitää ostaa Toffolle murkinaa, ja olisihan se nyt kiva itselläkin syödä jotain.
Day 14 - A song that no one would expect you to love
Tässäkin olisi voitu lähteä vaikka mille linjalle, mutta laitetaas nyt kehiin vähän Tornion ylypeydenaihetta illan keikan kunniaksi. En tosiaan ole profiloitunut raskaamman rokin ystäväksi, mutta CMX on toisinaan ihan jees, ja varsinki tämä ko. biisi kuulostaa oikein passelilta minunki korvaan.
Ei kai siinä.
EDIT: En ole lähössä em. keikalle, ku ei ole rahhaa. :D Lahjoituksia otetaan vastaan.
PS. Leikittiin Toffon kanssa Kauniita ja Kuvauksellisia...
...mutta oikeasti me näytetään aina tältä:
Palaillaan!
torstai 28. lokakuuta 2010
Day 13 - A song that is a guilty pleasure
Köhköh, tähän olisi löytynyt vaikka kuinka paljon vaihtoehtoja, mutta laitetaas nyt taas se, joka tuli ekana mieleen. Kaikki kaverini tuntuivat suhtautuvan tähän seuraavaan kappaleeseen suhteellisen nihkeästi sen ilmestymisen aikoihin, mutta itselläni ei ole ikinä ollut mitään ongelmaa. Oikein mainio kesärenkutus ja kyllä tämän voi edelleen hyvillä mielin laittaa soimaan aina silloin tällöin. Ja vaikka vähän hävettääkin, niin kyllä minä miljoonasti mielummin kuuntelen tätä kuin jotain örinäheviä. :D
Please, don't kill me.
Please, don't kill me.
keskiviikko 27. lokakuuta 2010
Perfektionisti relaa
Minä vissiin vähän niin kuin sivulauseessa lupasin kirjoittaa tänään jotain.
Noh.
Voin paljastaa sen verran, että aloitin tuon biisihaasteen aivan (semi)tarkoituksella juuri ööö silloin kun aloitin. Tiesin tulevani olemaan useina iltoina liian laiska/väsynyt/uupunut/ärsyyntynyt/omantunnontuskista kärsivä/ehkä jopa kiireinen kirjoittamaan muutamaa lausetta pidempiä blogitekstejä. Kuten jo aiemmin mainitsin, meillä on käynnissä melkoisen rankka kurssi - kontaktia on ollut melkein joka päivä aamusta alkaen, tehtäviin on kuulunut niin teemaseminaarin kuin toimintapäivänkin suunnittelua ja valmistelua, puhumattakaan edessä häämöttävistä kokemuspäiväkirjan viimestelyistä ja esseiden kirjoittamisista. Eilen tipahti ensimmäinen iso taakka harteilta, kun saimme onnistuneesti pidettyä teemaseminaarimme muulle ryhmälle! Monen päivän stressaamisen jälkeen eilisen koulupäivän jälkeinen olotila tuntui melkoisen autuaalta. Huomasi kyllä, että oli tullut jännitettyä vähän liikaakin, kun kroppakin tuntui illalla ihan erilaiselta (=oudon vetelältä ja voimattomalta) kuin monena päivänä aiemmin. Olin toisin sanoen aivan rättiväsynyt. Annattehan siis anteeksi saamattomuuteni blogin suhteen? Kuvitelkaa tähän väliin erittäin viaton hymy ja maailman suloisin koiranpentukatse.
Huomasin muuten eilen hassun jutun. Olen aina ollut erittäin arvosanaorientoitunut, ja minua on aina salaa tai vähemmän salaa kiehtonut oppimista enemmän se todistuksessa komeileva numero. Eilisen teemaseminaarin arvosanan kuultuani olin hieman pettynyt, MUTTA en itse arvosanaan, vaan omaan panostukseeni. Minua harmitti, etten nähnyt enempää vaivaa ja ottanut aiheesta oikeasti kaikkea irti. Itse numeroon olin varsin tyytyväinen - mielestäni se oli juuri se, mitä esityksestämme ansaitsimme. Saatan hehkuttaa tätä oivallustani kokemuspäiväkirjassa muutaman sivun verra...
Käytiin tänään Ennin kanssa Haaparannalla. Enni tarvitsi Ikeasta pari juttua, ja yllättäen eksyttiin myös Skopunkteniin - eikä edes ihan turhaan. Me molemmat nimittäin löydettiin sieltä kivat kengät! Havahduin tänään siihen todellisuuteen, että villasukattomia varpaita palelee pyöräillessä aika hemmetisti ja etteivät yhdetkään omistamistani (ehjistä) jalkineista täytä kunnon talvikenkien kriteereitä. Noh, nytpä täyttää. Ostin tuollaiset mustat, söpöt tossumaisen näköiset popot, joissa on ihanan lämmin karvavuori ja kunnon kumipohja. Eivät nuo varmaan mitkään maailman kestävimmät ja parhaimmat loppupeleissä ole, mutta onpahan ainakin pakkasystävällisemmät kuin kaikki kangaskenkäni. Eivätkä maksaneetkaan "osta kahdet, saat halvemmista -50%"-tarjouksen jälkeen kuin vajaa kaksikymppiä, hihii!
Oli muuten aika pelottavaa, kun Skopunktenilla sattui tietysti juuri tänään olemaan se päivä, kun kortinlukijat eivät toimineet. Nostinpa sitten elämäni ensimmäistä kertaa ruotsalaisesta automaatista rahaa ja se oli niin jännää! :D Onneksi siitä sai eurojakin, niin ei tarvinnut ruveta kruunujen kanssa säätämään.
Nyt yritän mennä kerrankin nukkumaan ennen puolta kahtatoista. Huomenna taas reippaasti seiskalta ylös.
Hyvää yötä.
Noh.
Voin paljastaa sen verran, että aloitin tuon biisihaasteen aivan (semi)tarkoituksella juuri ööö silloin kun aloitin. Tiesin tulevani olemaan useina iltoina liian laiska/väsynyt/uupunut/ärsyyntynyt/omantunnontuskista kärsivä/ehkä jopa kiireinen kirjoittamaan muutamaa lausetta pidempiä blogitekstejä. Kuten jo aiemmin mainitsin, meillä on käynnissä melkoisen rankka kurssi - kontaktia on ollut melkein joka päivä aamusta alkaen, tehtäviin on kuulunut niin teemaseminaarin kuin toimintapäivänkin suunnittelua ja valmistelua, puhumattakaan edessä häämöttävistä kokemuspäiväkirjan viimestelyistä ja esseiden kirjoittamisista. Eilen tipahti ensimmäinen iso taakka harteilta, kun saimme onnistuneesti pidettyä teemaseminaarimme muulle ryhmälle! Monen päivän stressaamisen jälkeen eilisen koulupäivän jälkeinen olotila tuntui melkoisen autuaalta. Huomasi kyllä, että oli tullut jännitettyä vähän liikaakin, kun kroppakin tuntui illalla ihan erilaiselta (=oudon vetelältä ja voimattomalta) kuin monena päivänä aiemmin. Olin toisin sanoen aivan rättiväsynyt. Annattehan siis anteeksi saamattomuuteni blogin suhteen? Kuvitelkaa tähän väliin erittäin viaton hymy ja maailman suloisin koiranpentukatse.
Huomasin muuten eilen hassun jutun. Olen aina ollut erittäin arvosanaorientoitunut, ja minua on aina salaa tai vähemmän salaa kiehtonut oppimista enemmän se todistuksessa komeileva numero. Eilisen teemaseminaarin arvosanan kuultuani olin hieman pettynyt, MUTTA en itse arvosanaan, vaan omaan panostukseeni. Minua harmitti, etten nähnyt enempää vaivaa ja ottanut aiheesta oikeasti kaikkea irti. Itse numeroon olin varsin tyytyväinen - mielestäni se oli juuri se, mitä esityksestämme ansaitsimme. Saatan hehkuttaa tätä oivallustani kokemuspäiväkirjassa muutaman sivun verra...
Käytiin tänään Ennin kanssa Haaparannalla. Enni tarvitsi Ikeasta pari juttua, ja yllättäen eksyttiin myös Skopunkteniin - eikä edes ihan turhaan. Me molemmat nimittäin löydettiin sieltä kivat kengät! Havahduin tänään siihen todellisuuteen, että villasukattomia varpaita palelee pyöräillessä aika hemmetisti ja etteivät yhdetkään omistamistani (ehjistä) jalkineista täytä kunnon talvikenkien kriteereitä. Noh, nytpä täyttää. Ostin tuollaiset mustat, söpöt tossumaisen näköiset popot, joissa on ihanan lämmin karvavuori ja kunnon kumipohja. Eivät nuo varmaan mitkään maailman kestävimmät ja parhaimmat loppupeleissä ole, mutta onpahan ainakin pakkasystävällisemmät kuin kaikki kangaskenkäni. Eivätkä maksaneetkaan "osta kahdet, saat halvemmista -50%"-tarjouksen jälkeen kuin vajaa kaksikymppiä, hihii!
Oli muuten aika pelottavaa, kun Skopunktenilla sattui tietysti juuri tänään olemaan se päivä, kun kortinlukijat eivät toimineet. Nostinpa sitten elämäni ensimmäistä kertaa ruotsalaisesta automaatista rahaa ja se oli niin jännää! :D Onneksi siitä sai eurojakin, niin ei tarvinnut ruveta kruunujen kanssa säätämään.
Nyt yritän mennä kerrankin nukkumaan ennen puolta kahtatoista. Huomenna taas reippaasti seiskalta ylös.
Hyvää yötä.
Ökkö pökkö möö
Huomenta rakkaat!
En sitten jaksanutkaan eilen tehdä normipäivitystä, I'z sorry. Olin jo kahdeksalta ihan koomassa ja jumituksessa, mutta pakotin itseni pysymään hereillä yhden tekstin ja yhden, hmm, pitkän viestin kirjoituksen verran. Nukkumaan pääsin vasta vähän ennen puoltayötä, joten siitä voitte päätellä senhetkisen vireystilan ja kiinnostuksen alkaa selittää vielä tännekin jotain.
Mutta korvaan tämän teille tänään! Jos ei eksytä Ennin kanssa Ikeaan.
Day 12 - A song from a band you hate
Ei vaan uppoa, anteeksi Sara. :D
PS. Minulla on kurkku kipeä.
PPS. Heräsin vähän myöhässä ja silti olen jo valmis. No okei, tukka pitää vielä kuivata ja syödä jotain, mutta silti: mitä tämä on!
En sitten jaksanutkaan eilen tehdä normipäivitystä, I'z sorry. Olin jo kahdeksalta ihan koomassa ja jumituksessa, mutta pakotin itseni pysymään hereillä yhden tekstin ja yhden, hmm, pitkän viestin kirjoituksen verran. Nukkumaan pääsin vasta vähän ennen puoltayötä, joten siitä voitte päätellä senhetkisen vireystilan ja kiinnostuksen alkaa selittää vielä tännekin jotain.
Mutta korvaan tämän teille tänään! Jos ei eksytä Ennin kanssa Ikeaan.
Day 12 - A song from a band you hate
Ei vaan uppoa, anteeksi Sara. :D
PS. Minulla on kurkku kipeä.
PPS. Heräsin vähän myöhässä ja silti olen jo valmis. No okei, tukka pitää vielä kuivata ja syödä jotain, mutta silti: mitä tämä on!
tiistai 26. lokakuuta 2010
Day 11 - A song from your favourite band
Tämänhetkisestä lempparibändistä ei varmaan ole epäilystäkään. Biisin valitsin aika randomilla. Tosin sen verran, että rakastuin tähän vasta (ylläri ylläri) keikan jälkeen, ja kuuntelen nykyään ihan eri korvilla kuin aluksi. Ahh nam. Olisi ehkä pitänyt laittaa joku ekalta levyltä, sillä Astronautilta tulee vielä ainakin yksi raita linkitettyä tämän haasteen aikana, mutta nooooh. Ihan sama.
Illemmalla ehkä jotain kuulumisjuttujaki, saas nyt nähdä.
maanantai 25. lokakuuta 2010
Day 10 - A song that makes you fall asleep
Unettaa.
En nyt oikein osaa itse sanoa mitään, mutta videon tykätyin kommentti on mielestäni suhteellisen osuva:
"if i have trouble sleeping, i listen to this song. somewhere in its sadness, it gives me hope. i dare any modern artist to make something half as breathtaking as this."
Pure love.
sunnuntai 24. lokakuuta 2010
Keskeisimpänä oireena monimuotoiset ja toistuvasti mieleen palaavat huolet
Mulla ressaa ihan hulluna. Meidän ryhmällä on ylihuomenna teemaseminaari, joka on suurelta osin vielä suunnitteluvaiheessa. Meillä on hyviä ideoita, mutta niitä ei sitten kuitenkaan ole mietitty ihan loppuun asti (tai minkä minä näen loppuun asti miettimisenä). Ahistaa. En vaan pysty tämmösissä jutuissa ottamaan rennosti ja menemään tunteella, kun kuitenkin pitäis kahen tunnin setti vetää. Apua. Tätä menoa alan itse kärsiä yleistyneestä ahdistuneisuushäiriöstä... Hnnnghhg. Puhumattakaan puolentoista viikon päässä häämöttävästä toimintapäivästä, joka sekin on minun ja Miian osalta vielä pieni mysteeri. Hnnghghnghgngh. Onneksi näiden stressiviikkojen jälkeen on luvassa parin viikon tauko, jonka aikana on tosin kirjoitettava kokemuspäiväkirjan lopullinen versio ja vähintään kymmenen sivun essee erityispedagogiikasta. Hnnhgngnghhannananah.
Taidan leipoa mustikkapiirakkaa.
Day 09 - A song that you can dance to
Miksi nämä videot aina pilaa kaiken... Osaamisesta en sano mitään, mutta tämä tuli ekana mieleen ja saa aina suhteellisen takuuvarmasti raahautumaan tanssilattialle.
Taidan leipoa mustikkapiirakkaa.
Day 09 - A song that you can dance to
Miksi nämä videot aina pilaa kaiken... Osaamisesta en sano mitään, mutta tämä tuli ekana mieleen ja saa aina suhteellisen takuuvarmasti raahautumaan tanssilattialle.
lauantai 23. lokakuuta 2010
Day 08 - A song that you know all the words to
Siis iik enhän mä nyt osaa yhtään biisiä ulkoa.
...
No ei vaan, oli vaihteeksi taas hirveän vaikea päätös, kun muistiin on sen verran monet lyriikat tallentuneet. Mutta halusin valita jonkun itselle oikeasti tosi tärkeän laulun ja siinä sivussa yrittää olla edes aavistuksen ennalta-arvaamaton. En tiedä sitten onnistuinko.
Ihana Tristan.
...
No ei vaan, oli vaihteeksi taas hirveän vaikea päätös, kun muistiin on sen verran monet lyriikat tallentuneet. Mutta halusin valita jonkun itselle oikeasti tosi tärkeän laulun ja siinä sivussa yrittää olla edes aavistuksen ennalta-arvaamaton. En tiedä sitten onnistuinko.
Ihana Tristan.
perjantai 22. lokakuuta 2010
Kutse tantsule
Ääh, minä lupasin itselleni olla kuuntelematta Pariisin Kevättä jatkuvalla syötöllä etten vahingossakaan kyllästy siihen, mutta tässä sitä taas ollaan. Astronautti ja Meteoriitti miljoonatta kertaa läpikuunneltuna. Voin näyttää teille jotain, joka hieman demonstroi tilanteen todellista laajuutta:
Ottaen huomioon, että Pariisin Keväällä on kaksi levyä, joista molemmilla on 11 raitaa, on tuo 150 kuuntelukertaa viimeisen seitsemän päivän aikana, miten sen nyt sanoisi, iso luku. Muttaaaaa jos nyt en kuitenkaan kyllästyisi. Toivotaan niin.
Ja aiheeseen liittyen haaste numero seitsemän!
Day 07 - A song that reminds you of a certain event
Tämä valinta oli ehdottomasti tähänastisista helpoin. Jostain syystä mieleeni pompsahti heti PK:n keikka ja Avaruusseikkailu 2010 -kiertueen teemabiisi, joka aloitti ja lopetti show'n. Biisi on kaikessa ääliömäisyydessään ja korvamatomaisuudessaan ihan loistava - puhumattakaan nyt tuosta videosta. Uskomattomat muuvit, vaatteet ja viikset. (Tahaton) huumori on mahtava asia elämässä. Katsokaa ja nauttikaa:
torstai 21. lokakuuta 2010
All you want is right here in this room
Tänään oli huono aamu. Tai ei se oikeastaan huono ollut, vähän liian nopea vain - ja lyhyt. Olin nimittäin taas reagoinut puoli seiskan kieppeillä soineeseen herätyskelloon suhteellisen ignooraavasti ja koisasin autuaan onnellisesti varttia vaille kahdeksaan asti. Onneksi jäi sentään se reilu 20 minuuttia valmistautua, muuten olisin ehkä ollut liian kismiintynyt lähtemään aamupäivän tunneille ollenkaan. Hyvin kuitenkin ehdin kouluun, eikä mennyt edes päivä pilalle.
Käytiin äskettäin Ennin kanssa kahvilla (=kaakaolla/teellä ja kinkkunyytillä), minkä jälkeen eksyttiin kirpparille. Ja oi arvatkaa mitä minä ostin!
(oikeasti tähän kuuluisi kuva ostoksistani, mutta en jaksa nousta ja hakea kameraa)
Didon No angelin ja Weezerin Weezerin! (Kuulostipa harvinaisen typerältä.) Ensimmäisenä mainittu soi juuri parhaillaan, ja tämä nostalgian tulva on ihan ääretön! Ymmärrättekö, että olen viimeksi kuunnellut näitä lauluja c-kasetille nauhoitettuna. Minulla taitaa olla se kasetti vieläkin tuolla kaapissa tallessa, tosin olen saattanut äänittää siihen jotain "parempaa" musiikkia päälle (lue: NRJ-hittikuraa vuosilta 2002-2004). Ahhh. Se huono puoli vaan, että tämän päivän haastebiisin keksiminen häiriintyi aika pahasti tämän fiilistelyn seurauksena. Olisin muuten valinnut jonkun tämän levyn lauluista, mutta valitettavasti ne eivät muistuta minua mistään tietystä paikasta. Onneksi eräs ihanuus ojensi auttavan kätensä ja keksi oikein osuvan kappaleen. Kiitos muru.
Day 06 - A song that reminds you of somewhere
Tästähän tosiaan tulee oikein elävästi mieleen Isokylän koulun musiikkiluokka ja meidän bänditreenit. Harmiksemme ei kuulostettu ihan yhtä hyviltä... :D
PS. Tänään laulamaan karaokea!
Käytiin äskettäin Ennin kanssa kahvilla (=kaakaolla/teellä ja kinkkunyytillä), minkä jälkeen eksyttiin kirpparille. Ja oi arvatkaa mitä minä ostin!
(oikeasti tähän kuuluisi kuva ostoksistani, mutta en jaksa nousta ja hakea kameraa)
Didon No angelin ja Weezerin Weezerin! (Kuulostipa harvinaisen typerältä.) Ensimmäisenä mainittu soi juuri parhaillaan, ja tämä nostalgian tulva on ihan ääretön! Ymmärrättekö, että olen viimeksi kuunnellut näitä lauluja c-kasetille nauhoitettuna. Minulla taitaa olla se kasetti vieläkin tuolla kaapissa tallessa, tosin olen saattanut äänittää siihen jotain "parempaa" musiikkia päälle (lue: NRJ-hittikuraa vuosilta 2002-2004). Ahhh. Se huono puoli vaan, että tämän päivän haastebiisin keksiminen häiriintyi aika pahasti tämän fiilistelyn seurauksena. Olisin muuten valinnut jonkun tämän levyn lauluista, mutta valitettavasti ne eivät muistuta minua mistään tietystä paikasta. Onneksi eräs ihanuus ojensi auttavan kätensä ja keksi oikein osuvan kappaleen. Kiitos muru.
Day 06 - A song that reminds you of somewhere
Tästähän tosiaan tulee oikein elävästi mieleen Isokylän koulun musiikkiluokka ja meidän bänditreenit. Harmiksemme ei kuulostettu ihan yhtä hyviltä... :D
PS. Tänään laulamaan karaokea!
keskiviikko 20. lokakuuta 2010
Day 05 - A song that reminds you of someone
Tämä olikin vähän vaikeampi paikka. Mietin, että pitäisikö minun valita ensin joku biisi ja sen perusteella ihminen, vai päättää ketä haluan muistella ja etsiä hänelle sopiva biisi. Päädyin lopulta vetämään ässän hihasta ja valkkaamaan laulun, joka muistuttaa minua käytännössä neljästä henkilöstä kerralla. Lukioaikojen - etenkin abivuoden - hengailuiltamat YouTube-seikkailuineen olivat yksinkertaisesti parhaita. ;)
"Pepe, sä jäit taas siihen!"
"Pepe, sä jäit taas siihen!"
tiistai 19. lokakuuta 2010
Mitä nä teet?
Käytiin tosiaan eilen Ennin kanssa kattomassa Napapiirin sankarit -leffa, ja nyt mulla haluttaa ihan hulluna naputella tänne jotaki ihanaisella murteella eli puhekielellä eli niin, ettei kukaan saa mitään selevää. Mutta arvakkaapa (...) haittaako se minua no ei yhtään hahahha.
En oikiastaan ees tiiä mitä kirjottaa, ei mulla oo mitään järkevää asiaa.
Ainiin, sain ruottin kurssista nelosen ja tutkivan ja kehittävän työotteen tentistä vitosen. Oon tosi ilonen, ku varsinki tuo ruotti pelotti ihan hulluna. Ei meinaan ollu mikään maailman helepoin koe - kirjotuksekki kalapeni sen rinnalla ihan kevyesti (en pelleile) ja aikaaki oli vaan kaks ja puoli tuntia.
Mulla oli tänään pitkästä aikaa kunnon iltapäivävillit. Ihan järkyttävää. Meillä oli ruokailun jäläkeen tunti luppoaikaa, niin mentiin Ennin kans atk-luokkaan datailemaan. Niina sattu olemaan feisbuukissa ja vähän juteltiin ja meikä vähän innostu. Naureskelin ittekseni ihan hulluna ja, no, kyllä te tiiätte mimmonen minoon villeissäni. Vähän toki hävetti, ku meiän vaihtaritki oli siellä, ja normaalisti oon kuitenki käyttäytyny ihan ihimisiksi niitten eessä. Nooo, kerrankos sitä.
Ja HEI, oon jopa teheny tänään kouluhommia kotona! Väsäsin omaa osaani meiän ryhymätyöstä ja lueskelin tunnilla jaettuja lappusia. Ihan pölijän tuntusta kaiken tuon lusmuilun jäläkeen muka oikiastiki tehä jotain. Ehe-ehe.
Haluttas ihan hulluna lättyjä, mutta en taia kehata paistaa niitä enää tälle illalle. Vai kehtaisko. Hä. Mitä mieltä?
Heippa.
PS. KIHIHIHIAHHIAHIHAIHAIHIHI.
PPS. Salakkarit on niin nolo...
En oikiastaan ees tiiä mitä kirjottaa, ei mulla oo mitään järkevää asiaa.
Ainiin, sain ruottin kurssista nelosen ja tutkivan ja kehittävän työotteen tentistä vitosen. Oon tosi ilonen, ku varsinki tuo ruotti pelotti ihan hulluna. Ei meinaan ollu mikään maailman helepoin koe - kirjotuksekki kalapeni sen rinnalla ihan kevyesti (en pelleile) ja aikaaki oli vaan kaks ja puoli tuntia.
Mulla oli tänään pitkästä aikaa kunnon iltapäivävillit. Ihan järkyttävää. Meillä oli ruokailun jäläkeen tunti luppoaikaa, niin mentiin Ennin kans atk-luokkaan datailemaan. Niina sattu olemaan feisbuukissa ja vähän juteltiin ja meikä vähän innostu. Naureskelin ittekseni ihan hulluna ja, no, kyllä te tiiätte mimmonen minoon villeissäni. Vähän toki hävetti, ku meiän vaihtaritki oli siellä, ja normaalisti oon kuitenki käyttäytyny ihan ihimisiksi niitten eessä. Nooo, kerrankos sitä.
Ja HEI, oon jopa teheny tänään kouluhommia kotona! Väsäsin omaa osaani meiän ryhymätyöstä ja lueskelin tunnilla jaettuja lappusia. Ihan pölijän tuntusta kaiken tuon lusmuilun jäläkeen muka oikiastiki tehä jotain. Ehe-ehe.
Haluttas ihan hulluna lättyjä, mutta en taia kehata paistaa niitä enää tälle illalle. Vai kehtaisko. Hä. Mitä mieltä?
Heippa.
PS. KIHIHIHIAHHIAHIHAIHAIHIHI.
PPS. Salakkarit on niin nolo...
Day 04 - A song that makes you sad
Veli sanoi kerran mulle, että se pystyy samaistumaan hirveän hyvin tähän biisiin. Se ajatus vetää mielen aina vähän haikeaksi, koska ei kuulosta miltään maailman kivoimmalta kohtalolta ja fiilikseltä tuommoinen. H. <3
maanantai 18. lokakuuta 2010
Day 03 - A song that makes you happy
(Katoin tuon videon ekaa kertaa ikinä, ja se on ihan pimeä ja HIRVEÄ . :D Voi lapsiraukkaa, saanu varmaan traumat loppuelämäkseen. Mutta kyllä tämä laulu silti saa minut iloiseksi.)
Minulta kaivattiin vähän perusteluja näihin valitsemiini biiseihin, mutta en nyt oikein osaa tähänkään sanoa mitään muuta kuin "hyvät rytmit ja pimputukset". Miksi pitäisi minun pitäisi osata selittää tämmöisiä tunnejuttuja? Lupaan panostaa sitten, kun se on paremmin mahdollista.
Harrastettiin tänään sosiaalista elämää Ennin kanssa kahvilassa istuskelun ja leffassakäynnin muodossa. Se oli mukavaa. Ei ole hyvä olla kotona koko aikaa. Nyt iltapallaa, näläkä on.
PS. Sietää olla ylypiä! Tuo eilisen lista näytti iltaan mennessä tältä:
käyn kaupassateen makaronilaatikkoa ja leivon sämpylöitäviimeistelen erään muutaman kerran mainitun maanvaivan eli ruotsin elokuva-arvostelun ja palautan sen. Piste.luen ahdistuneisuushäiriöistäja teen muistiinpanoja ryhmätyötä varten- silmäilen ehkä myös jo kotitenttikirjoja, jotta saisi kerrankin tehtyä esseen hyvissä ajoin (NIIN NIIN)
soitan kitaraakatson Dancen
sunnuntai 17. lokakuuta 2010
Ainahan sitä saa yrittää
Tänään minä:
Day 02 - Your least favorite song
- käyn kaupassa
- teen makaronilaatikkoa ja leivon sämpylöitä
- viimeistelen erään muutaman kerran mainitun maanvaivan eli ruotsin elokuva-arvostelun ja palautan sen. Piste.
- luen ahdistuneisuushäiriöistä ja teen muistiinpanoja ryhmätyötä varten
- silmäilen ehkä myös jo kotitenttikirjoja, jotta saisi kerrankin tehtyä esseen hyvissä ajoin (NIIN NIIN)
- soitan kitaraa
- katson Dancen
Day 02 - Your least favorite song
lauantai 16. lokakuuta 2010
Day 01 - Your favorite song
Kjeh kjeh, ajattelin minäkin nyt aloittaa tämän biisihaasteen:
day 01 - your favorite song
day 02 - your least favorite song
day 03 - a song that makes you happy
day 04 - a song that makes you sad
day 05 - a song that reminds you of someone
day 06 - a song that reminds of you of somewhere
day 07 - a song that reminds you of a certain event
day 08 - a song that you know all the words to
day 09 - a song that you can dance to
day 10 - a song that makes you fall asleep
day 11 - a song from your favorite band
day 12 - a song from a band you hate
day 13 - a song that is a guilty pleasure
day 14 - a song that no one would expect you to love
day 15 - a song that describes you
day 16 - a song that you used to love but now hate
day 17 - a song that you hear often on the radio
day 18 - a song that you wish you heard on the radio
day 19 - a song from your favorite album
day 20 - a song that you listen to when you’re angry
day 21 - a song that you listen to when you’re happy
day 22 - a song that you listen to when you’re sad
day 23 - a song that you want to play at your wedding
day 24 - a song that you want to play at your funeral
day 25 - a song that makes you laugh
day 26 - a song that you can play on an instrument
day 27 - a song that you wish you could play
day 28 - a song that makes you feel guilty
day 29 - a song from your childhood
day 30 - your favorite song at this time last year
Tämä eka ei varmaan tule yllärinä kenellekään, pusipusi.
(Tuo videoki on niin hieno, nammm.)
day 01 - your favorite song
day 02 - your least favorite song
day 03 - a song that makes you happy
day 04 - a song that makes you sad
day 05 - a song that reminds you of someone
day 06 - a song that reminds of you of somewhere
day 07 - a song that reminds you of a certain event
day 08 - a song that you know all the words to
day 09 - a song that you can dance to
day 10 - a song that makes you fall asleep
day 11 - a song from your favorite band
day 12 - a song from a band you hate
day 13 - a song that is a guilty pleasure
day 14 - a song that no one would expect you to love
day 15 - a song that describes you
day 16 - a song that you used to love but now hate
day 17 - a song that you hear often on the radio
day 18 - a song that you wish you heard on the radio
day 19 - a song from your favorite album
day 20 - a song that you listen to when you’re angry
day 21 - a song that you listen to when you’re happy
day 22 - a song that you listen to when you’re sad
day 23 - a song that you want to play at your wedding
day 24 - a song that you want to play at your funeral
day 25 - a song that makes you laugh
day 26 - a song that you can play on an instrument
day 27 - a song that you wish you could play
day 28 - a song that makes you feel guilty
day 29 - a song from your childhood
day 30 - your favorite song at this time last year
Tämä eka ei varmaan tule yllärinä kenellekään, pusipusi.
(Tuo videoki on niin hieno, nammm.)
Sinä saatat olla juuri se, ok?
Nyt tapahtuu jotain todella ennenkuulumatonta ja ennalta-arvaamatonta.
Minulla on sellainen things-to-do-before-you-die -lista, jonka kohta 16. kuuluu seuraavasti: "julkaise blogissa video, jossa soitat ja laulat jonkun biisin". Ja no, mitä sitä enää viivyttelemään. Muutenkin hakkasin tätä koko päivän, niin siinä sivussahan se tallentui kameraankin. En tosiaan väitä olevani mikään kovin hyvä (varsinkaan tuon kitaran kanssa :D), mutta luvattu mikä luvattu. Siispä tässä ois vielä vähän lisää jatkoa viime päivien huumalle:
Minulla on sellainen things-to-do-before-you-die -lista, jonka kohta 16. kuuluu seuraavasti: "julkaise blogissa video, jossa soitat ja laulat jonkun biisin". Ja no, mitä sitä enää viivyttelemään. Muutenkin hakkasin tätä koko päivän, niin siinä sivussahan se tallentui kameraankin. En tosiaan väitä olevani mikään kovin hyvä (varsinkaan tuon kitaran kanssa :D), mutta luvattu mikä luvattu. Siispä tässä ois vielä vähän lisää jatkoa viime päivien huumalle:
perjantai 15. lokakuuta 2010
Jälkimainingeissa
Hoih, olen vieläkin aivan totaalisen sekaisin Pariisin Keväästä. Olen keikan jälkeen kuunnellut molemmat levyt läpi noin miljoona kertaa ja opetellut soittamaan Meteoriittia. Päätin äsken kuitenkin vähän hillitä itseäni, etten vahingossakaan pääse kyllästymään, ja nyt on soitossa Ultramariinia. Elohopeaa oli yksi lempparibiiseistäni yläasteaikoina, mutta muista Juuri ja juuri olemassa -levyn kappaleista en muistaakseni juurikaan tykännyt. Musiikkimakuni on näköjään hieman kypsynyt ja nyt pitkästä aikaa kuunneltuna pidän ihan hirmuisesti näiden laulujen haikeasta tunnelmasta. Sopivat oikein mainiosti loppysyksyyn. :)
Nyt kahvikuppi kouraan ja vähän erityiskasvatusta ennen seiskalta alkavaa Dancen uusintaa!
np: Ultramariini - Ikuisesti
Nyt kahvikuppi kouraan ja vähän erityiskasvatusta ennen seiskalta alkavaa Dancen uusintaa!
np: Ultramariini - Ikuisesti
torstai 14. lokakuuta 2010
Ja silloin ei, ei sanota elämälle ei
Voi astronautti, sanonpahan vain. Leijuskelen edelleen jossain kaukana avaruudessa, oli meinaan niin mahtava keikka eilen. Miljoonasti parempi kuin uskalsin odottaa, ja se on paljon se.
Mutta niin, tästä lähdettiin liikkeelle:
Mutta niin, tästä lähdettiin liikkeelle:
Pari pientä riemunkiljahdusta saattoi päästä ilmoille, kun Sara kaivoi esiin meidän liput. KHIHII.
MIELISSÄÄN.
Oltiin Nelivitosessa joskus puoli kymmenen aikaan, ja kappas vain, eturivi oli ihan tyhjillään. Arvatkaa vaan mihin tsippailtiin odottamaan keikan alkamista. Seuraava reilu puoli tuntia oli ehkä vaihteeksi pisin odotus ikinä, ja mulle ehti kehittyä aikamoinen hyperaktiivisuus sinä aikana. Mutta sitten, voi sitten!
Jäpikät tuli lavalle ja Imatrankoski pärähti soimaan. Oli ehkä hämmentävintä ja siisteintä, kun herra Tuunela nojaili heti aluksi lavan reunan kaiteeseen juuri minun kohdallani niin, että katsoessani ylöspäin oli hänen päänsä ehkä puolen metrin päässä omastani. Tai no, ahdistava taitaa olla se totuudenmukaisin sana. :D Mutta loppupeleissä herran lavakarisma oli jotain ihan uskomatonta, enkä oikeastaan kiinnittänyt muuhun bändiin (paitsi rumpaliin [ylläri]) juuri yhtään huomiota, kun tuijottelin erästä ihan hypnotisoituneena. Just eikä melkein oikea keikka olla ihan lavan tuntumassa, me likes a lot.
Jaksoin ottaa ehkä viisi kuvaa, ja niistä paras näytti tältä. Kuvakulma oli aika huono, eikä muutenkaan oikein kiinnostanut keskittyä kameran kanssa heilumiseen, kun oli mahdollisuus fiilistellä ja jorata ihan täysillä. (Olenko muuten ainoa, jolle tulee Artosta mieleen Gary Oldman Siriuksena?)
Okei, en voi olla avautumatta - jos pitää yks huono puoli keikasta mainita, niin oisin tehny pari muutosta biisilistaan. Ne ei soittanu yh-tään laulua minun top-kolmosesta. Sara näki encorea odotellessamme lavan lattialla olleesta listasta (joista yhden se muuten sai keikan jälkeen itselleen, me jealous!), että kaksi viimeistä biisiä tulisivat olemaan Painovoimaa ja Tulivuoria (ei, eivät kuulu palkintopallille, vaikka mahtavia veisuja ovatkin), jolloin purskahdin melkein itkuun. Ja siinä missä muu yleisö hakkasi käsiään yhteen ja huusi we-want-morea, niin meikä seiso masentuneena kädet puuskassa. Ihan oikeasti! Millä todennäköisyydellä näin käy. :(
Mutta olen jo toipunut pettymyksestä. Onpahan entistäkin suurempi syy mennä herrojen keikalle toistekin.
Setti muuten kuulosti tältä, jos jotakuta kiinnostaa:
Imatrankoski
Samoilla raiteilla
Invisible man
Meteoriitti
Metsän laidalla puut
Astronautti
Matkalla etelään
Tämän kylän poikii
Pentti Holappa
Tuu rokkaan mun tanssilattiaa (!!)
Pikku Huopalahti
Painovoimaa (korkeushyppääjän rakkaus)
Tulivuoria
Siitä voikin sitten nokkelimmatpokkelimmat päätellä ne allekirjoittaneen puuttuvat suosikit. (Heeei, kyllä minä oikeasti tykkäsin noistakin kaikista! Lempparit nyt vaan on lemppareita.)
Kröhh, pakko muuten varmaan mainita, että sorruin ostamaan bändipaidan. Sellaisen hienon, pitkän ja pinkin topin. Se maksoi liikaa (köhköh lainasin rahaa), mutta on uskomattoman ihana. Laitan siitä joskus kuvan, nyt ei jaksa.
Mutta niin, oli joka sentin arvoinen reissu. Voisin lähteä koska vain uudestaan, vaikka tuo vireystaso ei sitten tänään mikään maailman paras ollut. Oli nimittäin tosi hilpeää juosta kouluun lumisateessa suoraan junalta kolmen tunnin yöunien jälkeen. :D Onneksi päässä soi mahtava musiikki ja oli semmonen kiva hymy huulilla koko ajan. Ahh.
Nyt pyykille.
PS. Vaikka se olikin oikeasti Sara, jonka käteen eräs bändin pojista työnsi tämän (kun Sara yritti pyytää minullekin yhtä biisilistaa), niin silti: hihii, katsokaa mitä minä sain.
tiistai 12. lokakuuta 2010
University College Sealand Nykøbing
Pakko kai se on paljastaa.
Neon Yellow Hippo goes to Denmark.
!!!
Minä lähden helmikuussa vaihtoon Nykøbing Falsteriin (Nykøbingeja on Tanskassa kolme, niin en oo ihan satavarma onko tuo se oikea, mutta oli miten oli) melkein puoleksi vuodeksi. Voitteko tajuta! Voitteko?!?! Minä en. Vaikka en oo vielä oikein hahmottanu koko tilannetta, niin sen tiedän, että mulla pelottaa ihan hemmetisti. Mulla pelottaa lähteä sinne yksin ja asua vieraassa maassa ja käydä koulua englanniksi (hyi jotain esitelmiä) ja tuo aihe ja kaikki käytännön jutut. Sitten myös inhottaa elää puoli vuotta ilman Toffoa ja kitaraa ja kaikkea tuttua ja turvallista. Mutta sitäkin enemmän oon innoissani. Oon innoissani siitä, että uskalsin hakea ja siitä että olen oikeasti lähdössä. Mitä suurimmalla todennäköisyydellä en tule ikimaailmassa katumaan tuota reissua, vaikka nyt vähän kauhistuttaakin. Once in a lifetime.
Niin. Että tervetuloa vaan kylään sitten keväällä.
(Minun fontilla on joku hätänä. Sori.)
EDIT: Niin minun muuten pitää vielä hakea sille kurssille, kun nyt on vasta myönnetty apuraha. Saa nähä ottaako ne meikää!
(Minun fontilla on joku hätänä. Sori.)
EDIT: Niin minun muuten pitää vielä hakea sille kurssille, kun nyt on vasta myönnetty apuraha. Saa nähä ottaako ne meikää!
maanantai 11. lokakuuta 2010
Dear, I feel we're facing a problem
Oho. Voisi varmaan kirjoittaa jotain.
np: The Cardigans - Lovefool
- olin viikonlopun reissussa kolmen ihanuuden kanssa neljännen ihanuuden luona Iisalmessa. Oli ehkä maailman täydellisintä olla taas koko porukalla, kun viime kerrasta oli vierähtänyt jo neljä kuukautta. Purr.
- Lapissa satoi ensilumi ja VR oli kriisissä. Juna oli paluumatkalla puolisen tuntia myöhässä, oi kun kiva.
- viime viikolla ostamani kasvojenpuhdistusliuos päätti ilokseni poistua pullostaan vuotamalla. Viimeistä pisaraa myöten. Junassa. Kastellen reppuni ja kaikki vaatteet ihan märiksi ja antaen niille kivan alkoholiaromin. Olin tosi innoissani. Innostus jatkui tänään apteekissa, kun meni päälle kaksikymppiä uusiin mömmöihin. Huoh.
- koulussa oli, sanotaanko, tosi jännää.
- Enni keitti tänään Miialle ja minulle talkkunaa. Se oli mielenkiintoisen makuista.
- minun pitäisi olla jo nukkumassa.
- YLIHUOMENNA PARIISIN KEVÄT @ 45 SPECIAL.
- syön koko loppukuun puuroa ja itseleivottuja sämpylöitä.
np: The Cardigans - Lovefool
torstai 7. lokakuuta 2010
I've got a brand new attitude and I'm gonna wear it tonight
No enpäs sitten karannutkaan etuajassa pois... Oli ihan kivaa, joskin erilaista kuin yleensä (Niina-rakas, tule takaisin). Yhdestä jutusta olisin ehkä voinut jättää keskustelematta Laurinen kanssa, koska nyt ahdistaa. Hieman. Vähän. Pikkuisen. Ääk. Mutta ei puhuttais siitä. :D
Tiedättekö mikä on ihan parasta?
Kaikilla on varmasti sellaisia menneisyyden haamu -ihmisiä. Sellaisia, jotka ovat tehneet jonkun tosi törkeän tempun tai muuten vaan käyttäytyneet katkeroitumista aiheuttavalla tavalla ja joista tulee pahoja viboja vielä vuosienkin jälkeen. No, vaikka itse olenkin aika hyvin päässyt yli tietyistä nuoruuden traumoista, niin silti tällaisia ihmisiä löytyy vielä muutamia. Eilen yksi heistä, yksi pahimmista, ilmestyi yhtäkkiä saman katon alle kanssani ensimmäistä kertaa vuosiin. Olin valehtelematta hieman ahdistunut, koska hänen aiheuttamansa vahinko teini-Sarpan itsetunnolle ei ollut mitään ihan pientä.
Hetken siinä kyräilin, ja sitten oikeastaan unohdin koko ihmisen. Kunnes hän yhtäkkiä pompsahti tanssimaan nenäni eteen. En ole ihan varma, kävikö hänen humaltuneilla kasvoillaan jonkinlainen pieni tunnistamisen merkki vai jäikö identiteettini hänelle mysteeriksi. Oli miten oli, juuri sillä hetkellä alkoi soida Pinkin So what. Ja vaikka en loppupeleissä mitenkään hurjan katkeroitunut ole ollut enää pitkään aikaan, niin silti oli ehkä maailman tyydyttävintä ja terapeuttisinta laulaa ko. biisin kertosäettä päin hänen naamaansa.
So what?
I'm still a rock star
I got my rock moves
And I don't need you
And guess what
I'm having more fun
And now that we're done
I'm gonna show you tonight
I'm alright, I'm just fine
and you're a tool
Kuulostipa kuinka hassulta tahansa, niin tuo teki ihan sairaan hyvää! Jos ei muuten, niin 15-vuotiaalle minulle.
Jepa, tänään pitäisi hankkiutua Ouluun ja huomenna Iisalmeen, jeijjj. Ihanainen murmeliviikonloppu tiedossa. Sydännnn.
Tiedättekö mikä on ihan parasta?
Kaikilla on varmasti sellaisia menneisyyden haamu -ihmisiä. Sellaisia, jotka ovat tehneet jonkun tosi törkeän tempun tai muuten vaan käyttäytyneet katkeroitumista aiheuttavalla tavalla ja joista tulee pahoja viboja vielä vuosienkin jälkeen. No, vaikka itse olenkin aika hyvin päässyt yli tietyistä nuoruuden traumoista, niin silti tällaisia ihmisiä löytyy vielä muutamia. Eilen yksi heistä, yksi pahimmista, ilmestyi yhtäkkiä saman katon alle kanssani ensimmäistä kertaa vuosiin. Olin valehtelematta hieman ahdistunut, koska hänen aiheuttamansa vahinko teini-Sarpan itsetunnolle ei ollut mitään ihan pientä.
Hetken siinä kyräilin, ja sitten oikeastaan unohdin koko ihmisen. Kunnes hän yhtäkkiä pompsahti tanssimaan nenäni eteen. En ole ihan varma, kävikö hänen humaltuneilla kasvoillaan jonkinlainen pieni tunnistamisen merkki vai jäikö identiteettini hänelle mysteeriksi. Oli miten oli, juuri sillä hetkellä alkoi soida Pinkin So what. Ja vaikka en loppupeleissä mitenkään hurjan katkeroitunut ole ollut enää pitkään aikaan, niin silti oli ehkä maailman tyydyttävintä ja terapeuttisinta laulaa ko. biisin kertosäettä päin hänen naamaansa.
So what?
I'm still a rock star
I got my rock moves
And I don't need you
And guess what
I'm having more fun
And now that we're done
I'm gonna show you tonight
I'm alright, I'm just fine
and you're a tool
Kuulostipa kuinka hassulta tahansa, niin tuo teki ihan sairaan hyvää! Jos ei muuten, niin 15-vuotiaalle minulle.
Jepa, tänään pitäisi hankkiutua Ouluun ja huomenna Iisalmeen, jeijjj. Ihanainen murmeliviikonloppu tiedossa. Sydännnn.
keskiviikko 6. lokakuuta 2010
Erik är en våldsam men också väldigt klok kille
On asioita, joita ei tehdä, ja yks niistä on lähteminen typeriin opiskelijapirskemeininkeihin mukaan ihan vaan siksi, ku on istunu neljä päivää sisällä. Noh, ainahan sieltä voi karata etuajassa kotiin ja voihan siitä tulla ihan kivaakin.
Nyt vaan pitäisi tehdä tuo elokuva-analyysi loppuun kahdessa tunnissa (minulla on jo melkein sivu!!), jottei tarvitsisi tuskailla sen kanssa enää ensi viikolla, kun alkaa uusi jaksokin. Huomenna nimittäin lähden reissuun, ja tulen takaisin vasta sunnuntaina. Jeijj!
Heippa.
Nyt vaan pitäisi tehdä tuo elokuva-analyysi loppuun kahdessa tunnissa (minulla on jo melkein sivu!!), jottei tarvitsisi tuskailla sen kanssa enää ensi viikolla, kun alkaa uusi jaksokin. Huomenna nimittäin lähden reissuun, ja tulen takaisin vasta sunnuntaina. Jeijj!
Heippa.
Moi oon hippi.
tiistai 5. lokakuuta 2010
Prinsessan bad face day
Haluaisin osata kirjoittaa todella nätisti. Tiedättekös, sellaisella Eeva Kolu -tyylillä. Kepeitä lauseita, joissa kuitenkin on elämää enemmän sisältöä. En nyt tarkoita, että tahtoisin imitoida kyseistä ihananoloista neitoa aivan sokeasti, vaan että voisin omilla teksteilläni saada ihmisten kasvoille samanlaisen hymyn kuin Kaikki mitä rakastin omille huulilleni useimmiten aiheuttaa. Mutta minkäs teet, oma tyyli on niin juurtunut tuonne jonnekin aivojen perukoille, että pahapa sitä on mennä ykskaks muuttamaan, ainakaan ilman suuria pinnistelyitä. Ja sitä paitsi, kirjoittamisesta pitää nauttia, eikä nauttimista ole se, että yrittää koko ajan olla jotain mitä ei oikeasti ole.
Niin.
Tänään minä kuitenkin olen ollut vaihteeksi yllättävän reipas. Heräsin puoli kymmeneltä, luultavasti tekstiviestiin, ja ponkaisin hetkeäkään miettimättä ja sluibailematta aamupesulle. Nähtävästi parin päivän takainen nukuin-liian-monta-tuntia-ja-päätä-särkee-aivan-julmetusti -kokemus oli liikaa jopa minunkaltaiselleni laiskamadolle. Pitkältä tuntuneen aamupäivän aikana onnistuin kirjoittamaan elokuva-analyysia muutaman lauseen verran (vielä on kuitenkin matkaa maaliin), lupauduin raapustelemaan jutun viimeviikkoisesta yhteisöllisyyspäivästä, tuhosin toissapäiväiset tortillanjämät ja pelasin muutaman erän Bejeweled Blitziä.
Kolmen kieppeillä ryhdistäydyin ja lähdin lenkille. Len-kil-le. Kävin mutkan koululla päin ja kirosin matkalla väärällä puolella kävelytietä talsivia ihmisiä. Olenko ainoa, jonka mielestä jalankulkijoidenkin tulisi noudattaa oikeanpuoleista liikennettä? Neuvoin myös oikean suunnan eräälle eksyneelle vaihto-oppilaalle (?), ja yksi rullahiihtelijämiekkonen melkein sohaisi minua sauvallaan sääreen. Jännitystä täynnä oleva elämä, eikös vain.
Nyt hengailen kotona mukavassa oloasussa ja superpehmeissä sukissa, painiskelen kirjoittamisen kanssa, odottelen Salkkareiden alkua, tuskailen herkunostolakkoni kanssa ja ihmettelen syvästi, miksi piirtämäni Jasminen kasvot tuovat ennemmin mieleen 50-vuotiaan botoxin liikakäyttäjän kuin jumalaisen kauniin Disney-prinsessan.
Niin.
Tänään minä kuitenkin olen ollut vaihteeksi yllättävän reipas. Heräsin puoli kymmeneltä, luultavasti tekstiviestiin, ja ponkaisin hetkeäkään miettimättä ja sluibailematta aamupesulle. Nähtävästi parin päivän takainen nukuin-liian-monta-tuntia-ja-päätä-särkee-aivan-julmetusti -kokemus oli liikaa jopa minunkaltaiselleni laiskamadolle. Pitkältä tuntuneen aamupäivän aikana onnistuin kirjoittamaan elokuva-analyysia muutaman lauseen verran (vielä on kuitenkin matkaa maaliin), lupauduin raapustelemaan jutun viimeviikkoisesta yhteisöllisyyspäivästä, tuhosin toissapäiväiset tortillanjämät ja pelasin muutaman erän Bejeweled Blitziä.
Kolmen kieppeillä ryhdistäydyin ja lähdin lenkille. Len-kil-le. Kävin mutkan koululla päin ja kirosin matkalla väärällä puolella kävelytietä talsivia ihmisiä. Olenko ainoa, jonka mielestä jalankulkijoidenkin tulisi noudattaa oikeanpuoleista liikennettä? Neuvoin myös oikean suunnan eräälle eksyneelle vaihto-oppilaalle (?), ja yksi rullahiihtelijämiekkonen melkein sohaisi minua sauvallaan sääreen. Jännitystä täynnä oleva elämä, eikös vain.
Nyt hengailen kotona mukavassa oloasussa ja superpehmeissä sukissa, painiskelen kirjoittamisen kanssa, odottelen Salkkareiden alkua, tuskailen herkunostolakkoni kanssa ja ihmettelen syvästi, miksi piirtämäni Jasminen kasvot tuovat ennemmin mieleen 50-vuotiaan botoxin liikakäyttäjän kuin jumalaisen kauniin Disney-prinsessan.
Kuvanmuokkaus on yliarvostettua, pakkausteippi tosi jees.
np: Racoon - If you know what I mean
maanantai 4. lokakuuta 2010
Strawberry swing
Olen esim. ylpeä itsestäni. Iltapalani:
Minä en oikeasti ikinä syö puuroa. Ainakaan niin, että nauttisin siitä. Mutta nyt täytyy myöntää, että hyvää oli - ahmin innoissani kupin tyhjäksi viimeistä lusikallista myöten. Ehkä se johtui noista mansikoista? Tai siitä, etten juonut syömisen ohessa maitoa niin kuin yleensä.
Nyt kun vielä oppisi tekemään hyvää riisipuuroa.
Minä en oikeasti ikinä syö puuroa. Ainakaan niin, että nauttisin siitä. Mutta nyt täytyy myöntää, että hyvää oli - ahmin innoissani kupin tyhjäksi viimeistä lusikallista myöten. Ehkä se johtui noista mansikoista? Tai siitä, etten juonut syömisen ohessa maitoa niin kuin yleensä.
Nyt kun vielä oppisi tekemään hyvää riisipuuroa.
sunnuntai 3. lokakuuta 2010
Moi oon Heath (ja vielä vähän vaiheessa)
Itsekin olisitte mielummin tehneet tuota kuin koulutehtäviä. Niin.
It's not everyday you find a girl who'll flash someone to get you out of detention
Saatoin eilen rakastua Heath Ledgeriin entistäkin tulisemmin. Miksi sen piti mennä kuolemaan, en tykkää. :( Ja sitten jotku miljoonasti ärsyttävämmät ja huonommat (ja vähemmän viehättävät) näyttelijät vaan porskuttaa menemään ja tekee hulluna jotain ö-luokan komedioita. Elämä on epäreilua! Mutta aloin eilen piirtää kuvaa ihanasta Heathista ja näytän sen teille sitten, kun se on valmis. Jos siitä ikinä sellaista tulee. Toivotaan parasta.
Alkuperäisen suunnitelman mukaan minun pitäisi tänään kirjoittaa se ¤%&#/¤n ruotsin elokuva-analyysi, jotta voisin täysillä ja ilman velvollisuuksia nauttia edessä olevasta viikon "syyslomasta". Ihmettelen syvästi, miksi olen yhä Torniossa, enkä esim. kotona niin kuin kaikki normaalit ihmiset? Toisaalta huomenna on asioita hoidettavana kaupungilla ja sitä paitsi olen ehkä loppuviikosta lähdössä Ouluun ja Iisalmeen, niin olisi vähän turhauttavaa käydä välissä muutaman päivän mutka kotona. Mutta saa nyt nähdä.
Tänään tortilloja omnomnom.
"I hate the way you talk to me, and the way you cut your hair.
I hate the way you drive my car. I hate it when you stare.
I hate your big dumb combat boots, and the way you read my mind.
I hate you so much it makes me sick; it even makes me rhyme.
I hate it, I hate the way you're always right. I hate it when you lie.
I hate it when you make me laugh, even worse when you make me cry.
I hate it when you're not around, and the fact that you didn't call.
But mostly I hate the way I don't hate you.
Not even close, not even a little bit, not even at all."
Alkuperäisen suunnitelman mukaan minun pitäisi tänään kirjoittaa se ¤%&#/¤n ruotsin elokuva-analyysi, jotta voisin täysillä ja ilman velvollisuuksia nauttia edessä olevasta viikon "syyslomasta". Ihmettelen syvästi, miksi olen yhä Torniossa, enkä esim. kotona niin kuin kaikki normaalit ihmiset? Toisaalta huomenna on asioita hoidettavana kaupungilla ja sitä paitsi olen ehkä loppuviikosta lähdössä Ouluun ja Iisalmeen, niin olisi vähän turhauttavaa käydä välissä muutaman päivän mutka kotona. Mutta saa nyt nähdä.
Tänään tortilloja omnomnom.
"I hate the way you talk to me, and the way you cut your hair.
I hate the way you drive my car. I hate it when you stare.
I hate your big dumb combat boots, and the way you read my mind.
I hate you so much it makes me sick; it even makes me rhyme.
I hate it, I hate the way you're always right. I hate it when you lie.
I hate it when you make me laugh, even worse when you make me cry.
I hate it when you're not around, and the fact that you didn't call.
But mostly I hate the way I don't hate you.
Not even close, not even a little bit, not even at all."
lauantai 2. lokakuuta 2010
Cod in a bat romance
Okei, olen jo vähän toipunut tuon aiemman postauksen haikeudesta (paino sanalla vähän), joten ajattelin tulla hehkuttamaan uutukaista sohvaani! Niinan ja Jounin entinen söpöinen musta nahkasohva löysi siis tänään tiensä uuteen kotiinsa, ja olen siihen enemmän kuin tyytyväinen. Olen ehkä joskus päästänyt suustani sanat "kun sitten joskus hommaan sohvan, niin se ei ainakaan ole musta eikä nahkainen", mutta kerrankos sitä ihmisen mieli muuttuu. Ei tuo edelleenkään mikään unelmieni täyttymys ulkonäkönsä puolesta ole, kulunutkin se on joistakin kohdista, mutta passaa sisustukseen vallan mainiosti. Ja se on niin pehmeä! Ahh. Tajusin muuten juuri, että olen maksanut Niinalle vasta puolet tuon hinnasta. Laitapa tilinumeroa tulemaan, vinkvink!
Noh mutta juu, ajattelin nyt olla kliseinen ja käpertyä hetkeksi sohvan nurkkaan kaakaomukin ja Coelhon Bridan kanssa. Seitsemältä alkaa 10 things I hate about you, joka on pakko katsoa nostalgiavibojen vuoksi! Olimme nimittäin joskus muinaisina ala-astevuosina porukalla eräiden siskosten luona kyläilemässä ja katseltiin tuo pätkä silloin. Muistan tykänneeni leffasta aivan hirveästi, joten täytyy tarkastaa onko pikku-Sarpalla ollut kaikki muumit laaksossa silloin aikoinaan. Mutta hei, jos elokuvassa on Heath Ledger, Joseph Gordon-Levitt ja Julia Stiles, niin voiko se silloin edes olla huono? Not.
Palaillaan.
Noh mutta juu, ajattelin nyt olla kliseinen ja käpertyä hetkeksi sohvan nurkkaan kaakaomukin ja Coelhon Bridan kanssa. Seitsemältä alkaa 10 things I hate about you, joka on pakko katsoa nostalgiavibojen vuoksi! Olimme nimittäin joskus muinaisina ala-astevuosina porukalla eräiden siskosten luona kyläilemässä ja katseltiin tuo pätkä silloin. Muistan tykänneeni leffasta aivan hirveästi, joten täytyy tarkastaa onko pikku-Sarpalla ollut kaikki muumit laaksossa silloin aikoinaan. Mutta hei, jos elokuvassa on Heath Ledger, Joseph Gordon-Levitt ja Julia Stiles, niin voiko se silloin edes olla huono? Not.
Palaillaan.
The leaves were fallin' down softly
Minun oli tarkoitus avautua teille yhdestä asiasta (= miksi baaripukeutuminen tarkoittaa nykyään huolestuttavan monille vesirajaa hipovaa helmaa ja varsin antavaa kaula-aukkoa yhdistettynä kymmenen sentin korkoihin ja ihonvärisiin sukkahousuihin?), mutta palaan siihen myöhemmin. Nyt ei vain pysty.
Istuin äsken kahvilla Niinan ghettokämpän keittiössä viimeistä kertaa ikinä ja yritin pidätellä kyyneleitä. Olen minä ennenkin joutunut eroamaan ystävistä, kun itse kunkin on opiskelujen takia täytynyt muuttaa eri paikkakunnalle, mutta niissä tilanteissa siihen on osannut varautua. On ollut tasan tarkkaan tiedossa, milloin se päivä on edessä, toisin kuin nyt. Mutta vaikka toisaalta tiesin, että Niina ei välttämättä koko loppuopiskeluaikaa tulisi Torniossa viettämään, niin silti kaikki tapahtui ihan liian äkkiä ja varoittamatta.
Tulee niin ikävä.
Istuin äsken kahvilla Niinan ghettokämpän keittiössä viimeistä kertaa ikinä ja yritin pidätellä kyyneleitä. Olen minä ennenkin joutunut eroamaan ystävistä, kun itse kunkin on opiskelujen takia täytynyt muuttaa eri paikkakunnalle, mutta niissä tilanteissa siihen on osannut varautua. On ollut tasan tarkkaan tiedossa, milloin se päivä on edessä, toisin kuin nyt. Mutta vaikka toisaalta tiesin, että Niina ei välttämättä koko loppuopiskeluaikaa tulisi Torniossa viettämään, niin silti kaikki tapahtui ihan liian äkkiä ja varoittamatta.
Tulee niin ikävä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)