Sense, this post doesn't make any

Soromnoo (tarttunut iskältä, joka ei osaa sanoa son moro.)

Tämä on taas yksi niistä moi-kirjoitan-esseetä-ja-pidän-nyt-vähän-luovaa-taukoa -päivityksistä. Ajattelin hahmottaa teille tämän koulupäivän yleisimpiä tunnetiloja kuvin:

"Tirsk tirsk tirsk mitä mä teen mitä mä teen mitä mä teen."

Tirskis vol 2.

Sitten vähän perinteistä tekstailua yhen nuorisosihteerin kanssa: 

"Olen kamala. :D Mutta minkäs teet, ku toinen on niin sielukas ja vetää meikää puoleensa ku hunaja kärpästä."

":DD kärpänen. Paras kärpänen ikinä.<3"

"Sur-rur-sur! Ite oot maailman paras! <3 en ees varmaan saa ruokaa alas. Olipa runollista."

"Pursurmurnur." 

"Luokka on ihan hiljanen ku kaikki kirjottaa muistiinpanoja, ja meikä oli todella lähellä repeämistä. Kiitos tästä. :D"

"Hups. Oon pahoillani. Oikeasti. Tosi pahoillani olen. Ol-pah ol-pah ol-pah." 

"Minä tiedän. Taaper taaper taaper njaaaaauuuuu."

"Jee. Piu. Poika. Uuh."

Oikeastihan me ollaan fiksuja ja sivistyneitä aikuisia.

Ja näin paljon arvostan erään nimeltämainitsemattoman henkilön jumahtaneita mielipiteitä ja sitä, ETTEI SE MUISTA MINUN NIMEÄ SAATIKA MINUN VAIHTOONLÄHTEMISAIKEITA yhyy nyyh oon verisesti loukkaantunu.

Huomenna alkaa englanti 1. Ostin tänään sanakirjan. Se oli tarjouksessa. Jee!

Heippa.

Koska sydän sanoi niin

Minulla on teille ilouutisia:

Olen kirjoittanut esseetä. Ihan oikeasti olen! No okei, olen myös "kirjoittanut esseetä", mutta minulla on siitä huolimatta jo melkein kuusi sivua valmista tekstiä! Taidan sittenkin ehtiä keskiviikoksi, hyvä minä. Kirjoitan tuota tänä iltana vielä ainakin kahteentoista asti, ja huomenna sitten täydellä teholla. Inhottaa tämmöinen lusmuilu! Minä niin lupasin palauttaa kaiken tänä lukuvuonna ajoissa, mutta tässä sitä taas ollaan. Huoh.

Mutta ihan vain lisätäkseni omia paineitani, voin kertoa mitä kaikkia koulutehtäviä minulla on ennen Tanskaan lähtöä:

- no tämä essee, sivuja oltava vähintään kymmenen, pakollisia lähdekirjoja kaksi
- kaksi parityönä tehtävää esseetä, pituudet vaihtelee kolmesta viiva neljästä kuuteen sivuun ja materiaalina on kaksi parinkymmenen sivun artikkelia
- kaksi tenttiä, toinen kirja+luentotentti ja toinen pelkkä luentotentti
- ennakkotehtävät joulun jälkeen alkavaan kurssiin liittyen (en ole edes uskaltanut katsoa niitä vielä)
- samaisella kurssilla on jotain maahanmuuttajiin liittyviä paritehtäviä, luultavasti taas joku mukava essee
- enkun kurssi alkaa ylihuomenna ja sisältö lienee sama kuin ruotsi ykkösessäkin = CV, työhakemus, referaatti, elokuva-arvostelu, lukemattomia tehtäviä, tentti, suullinen esitys...
- lisäksi vielä vaihtoon liittyvät tehtävät, eli essee omasta kulttuuri-identiteetistä, PP-esitys Suomen nuorisotyöjärjestelmästä englanniksi sekä pieni tiivistelmä kohdemaan nuorisotyöstä

NIIN ETTÄ OI KUN KIVA. Se siitä joululomasta. Saisinko tulla takaisin lukioon?


Voin myös kertoa kaikille huolestuneille ystävilleni, että minusta ei ole tullut kevytkenkäistä, vaikka blogipäivitykseni ja FB-statukseni sellaiseen viittaavatkin. Nyt on vain tapahtunut ihan liikaa asioita, enkä oikein tiedä mitä mistäkin ajatella. Paitsi että yksi ajatus on ylitse muiden, ja se on oikeastaan aika pelottava. Tämä on niin tätä. Sitä luulee menevänsä tiettyyn suuntaan ja kerrankin tekevänsä kaiken jotenkin oikein, ja sitten pam. Minulla ahdistaa hirveästi se, miten uskomattomat mittasuhteet tämä juttu on saanut hetkessä. Ihan pienessä hetkessä. En edes uskonut sen olevan mahdollista enää kuudentoista ikävuoden jälkeen. Mutta näköjään voi. Apua. Ehkä tämä vielä tästä. Päivä kerrallaan.


Älkää edes kysykö.

Mutta jooooooo, nyt voisi käydä iltapesulla ja sitten tulla kiltisti takaisin naputtelemaan esseetä. Öitäpöitä.

 

8. Tee aloite

Taas se tapahtui. Tämä nimittäin. Lähdin pahaa-aavistamattona kauppaan ja meinasin pökrätä matkalla, kun oli vain niin kaunista. Yön aikana (tai joskus, ei meikä kato ikinä ikkunasta ulos) oli tullut maahan ohut lumikerros, joka näytti valehtelematta siltä kuin olisi satanut pari milliä glitteriä. Voitte vain kuvitella, miten aineissaan eräs Sarppa oli. Että terve vaan.

Tänä viikonloppuna olen huomannut mm. seuraavaa:

- Niina on vammanen
- saamattomuus on vammasta
- kissankarvat on vammasia
- miehet on vammasia
- papereiden mapittaminen on vammasta
- en saisi käyttää sanaa vammanen
- valkoiset vaatteet sotkeentuvat aina ja etenkin silloin kuin ei missään nimessä saisi
- en osaa antaa itsestäni hyvää ensivaikutelmaa
- olen vammanen (hups)

Lisäksi tärkein havainto: "Siis se on niin semmonen että ku se kattoo silmiin ja hymyilee niin humps vaan lähtee jalat alta."

Nyt ihan oikeasti kirjoitan sen esseen. Paitsi että en kuitenkaan. Tiedän sen jo nyt. Ääääää.

PS. MINULLA ON KAATISSÄKKI.

Kato äiti, mä en pidä kii

Minun elämä on muuttunut ihan hassuksi.

Pelottaa!

Olen nimittäin viime aikoina kovasti koittanut kehittää itsessäni sitä puolta, joka ei jossittele, epäröi ja kieltäydy kaikesta ihan vain siksi, kun pelottaa. Toisinaan pitää vain ottaa riski ja päästää irti tutusta ja turvallisesta miettimättä seurauksia tai mahdollisesti pieleen meneviä juttuja. Se on vain elämää - ei menetä mitään, jos yrittää. Tämä ei todellakaan ole minulle luontainen ajatusmalli, mutta haluan siitä huolimatta yrittää oppia uskaltamaan. Olen niin kyllästynyt jännittämään kaikkea uutta.

Kaikki sai oikeastaan alkunsa niinkin vaatimattomasta jutusta kuin Pekka Simojoen konsertista syyskuussa. Juuri niihin aikoihin painiskelin kovasti vaihtojuttujen kanssa; lähteäkö vai eikö lähteä, ja jos, niin minne. Olin ollut muutenkin vähän hukassa itseni ja tulevaisuuteni kanssa, enkä tiennyt ollenkaan mitä tehdä. Mutta sitten tuli ihana Pekka, joka lauloi juuri oikeilla sanoilla, ja minä päätin uskaltaa mitä vaan. Samana päivänä kävin hakemassa kv-vastaavalta vaihtohakemuksen. Jännä elämä. =) Ja tällä samalla asenteella olen yrittänyt jatkaa koko syksyn.

Onkin sitten ihan eri juttu johtavatko nämä minun pyrkimykseni yhtään mihinkään. Onko se hissukkaluonne niin ominaista minulle, ettei siitä voi opettelemalla päästä eroon, edes osittain? Saa nähdä.

...mutta tietääpähän ainakin, että olen edes yrittänyt. Tuloksena ei voi olla muuta kuin voittajafiilis.



Nyt lähden suihkuun ja sen jälkeen uskaltamaan. ;) Ciao!

Origami crane from yesterday

Moi.

 

Origamit on ihania, mutta harmikseni osaan taitella ulkomuistista vain tämän yhden yksilön, kurjen (ja no semmoisen typerän laatikon, mutta ei sitä voi edes laskea, kun se on niin helppo). Näitä sitten tykkäänkin tehtailla ihan (muiden) kyllästymiseen asti. Mutta hei, origamikurkiin liittyy sellainen kiva legenda; jos joku taittelee niitä tuhat kappaletta, niin silloin tekijän toive(et) toteutuu. Oispa mahtavaa! Harmi, kun en ole muistanut laskea. 

Tästä kurjesta tulikin aika persoonallinen. Minulla ei ollut mukana saksia, joten en voinut leikata paperiarkistani neliönmuotoista, ja homma meni vähän hankalaksi. Repiäkään en voinut, sillä tuosta taittelusta kuului jo itsessään sen verran kova ääni, etten halunnut herättää enää yhtään enempää huomiota. Tunnilla oli nimittäin pelottavan hiljaista... Mutta suloinen se on vinoista siivistään huolimatta. Ja siinä ihan oikeasti on neljän aanelosen verran laulujen sanoja, I'm not kidding. Täältä muuten löytyy ohjeet, jos joku muukin haluaa opetella. Siellä on paljon muitakin kivoja malleja, meikä tykkää!

Tänään sain muuten hoidettua suurimman osan vaihtoon liittyvistä paperihommista kuosiin. Minä ihan oikeasti olen lähdössä. Se on aika pelottavaa, mutta myös hurjan mukavaa! Tulee vain ikävä kaikkia ja kaikkea ihan hirmuisesti. Onneksi viisi kuukautta on loppupeleissä lyhyt aika ja menee vilauksessa. Tai toivotaan niin.

Nyt nukkumaan. Öitä!

Tio saker

1. Kengistä tuli rakot, ei hyvä. Luulenpa, että ne (siis kengät, ei rakot) kuitenkin pehmenevät ja muotoutuvat jalkaan sopivaksi tässä ajan kuluessa.

2. Käytiin tutoreiden kanssa virkistäytymässä eli syömässä Umpparissa (ei kyllä ollut mikään virkeä olo sen raskausmahan kanssa, huhhuh). Siellä oli ehkä parhaat jälkiruuat ikinä. Ei sillä, että vertailukohteita olisi paljon, mutta silti. Miksi en ole ikinä ennen käynyt aterioimassa siellä?

3. Essee on edelleen tekemättä.

4. Pitäisi siivota ja pyykätä.

5. Nukuttiin tänään Toffon kanssa päikkärit. Toffo on ihana.

6. En ole ostanut karkkia melkein viikkoon, hyvä minä. Okei, söin Janinan ostamasta suklaarasiasta ömmm muutaman konvehdin, mutta ei niitä lasketa.

7. Harjoittelin erästä laulua varmaan kaksi tuntia putkeen eilen illalla. En osaa soittaa sitä kauniisti ja laulukin menee edelleen vähän miten sattuu, mutta alun rääkkymiseen verrattuna uskallan sanoa kuulostavani enemmän hyvältä kuin kamalalta. Kiitos L.

8. Kirjoitin tunnilla eilen mainitsemaani paperiin vielä kaksi kerrosta lyriikoita, minkä jälkeen tein siitä origamilinnun.

9. Minua väsyttää hirveästi, ja silti istun tässä uskomattoman sotkun keskellä lattialla kirjoittaen tätä.

10. Sosiaalinen elämä on mukavaa. Vaikkakin vaikeaa.

BONUS: Minua jännittää.

Hyvää yötä.

"Tatuoinnit ja lävistykset ovat hätähuuto ja huomionhakua, siinä ei ole mitään muuta, näin se vain on"

Tänään minä:

- heräsin ajoissa kouluun, vaikka valvoin vahingossa liian pitkään

- kirjoitin tuntien aikana aanelosen täyteen laulujen sanoja - kahdesti. Ensin täyteen pystysuorassa, sitten siihen päälle vielä vaakasuorassa. Huomenna olisi tarkoitus jatkaa diagonaalisesti. Ja kuuntelin myös lehtorin pälpätystä siinä sivussa, uskokaa tai älkää (lukuunottamatta sitä hetkeä, kun huomasin vahingossa sekoittaneeni Johnny Deppin ensimmäisen ja toisen säkeistön loppuosan keskenään, ja aloin korjata tätä megalomaanista munausta. Kirjoittaminen ja sanojen muistelu on suhteellisen automaattista ja pystyn tekemään sitä yhtä aikaa kuuntelun kanssa, mutta tähän tapaukseen vaadittiin koko aivokapasiteetti kerralla, joten muutama minuutti opetuksesta meni auttamatta ohi. Mikä priorisointi?)

- kyllästyin kaksi viikkoa kestäneeseen tuskailuun ja yritin opetella käyttäytymään taas niin kuin ystävän kuuluu. Ensin tarkoitukseni oli vain käyttäytyä äärimmäisen kylmästi ja välinpitämättömästi koko loppuelämän ajan, mutta erään öisen keskustelutuokion yhteydessä sattuneen moi-purskahdin-juuri-hillittömään-itkuun -tilanteen jälkeen heräsin todellisuuteen ja päätin ottaa itseäni niskasta kiinni.

- lähdin koulun jälkeen ostamaan kunnon talvikenkiä makso-mitä-makso -asenteella, ja löysinkin söpöiset yksilöt niinkin eksoottisesta paikasta kuin Citymarket. Hintaa oli 60e, mutta näillä popoilla pitäisi pärjätä niin tammikuun paukkupakkasissa kuin vähän loskaisemmissakin maisemissa (lue: Tanskassa!!!). Olen alustavasti tyytyväinen. (Katsotaan tilannetta uudemman kerran huomenissa keskusta-Kiviranta-keskusta -kävelyn jälkeen.)

- juttelin pitkästä aikaa kahden hyvän kaverini kanssa, ja tajusin, miten paljon heitäkin ikävöin.

- söin kanansiipiä riisin, kurkun ja tomaatin kera. Jälkiruuaksi hunajapaahdettuja pähkinöitä ja pullakahvit kämppiksen tarjoamana.

- olen unelmoinut tatuoinnista, en vain keksi sopivaa paikkaa, enkä oikeastaan ole varma kuvasta/tekstistäkään. Yksi potentiaalinen vaihtoehto sen ihanaisen Specialin lisäksi olisi Mew'n logo. Olen kyllä aina ollut sitä mieltä, että jos tatuoinnin satun joskus ottamaan, niin sillä täytyy olla suuri merkitys, eikä se bändi ehkä niiiiiiiiin tärkeä minulle ole. On se kuitenkin vähän tärkeä ja ko. kuva (teksti, teksti enkelin kera tai pelkkä enkeli) näyttäisi oikein hienolta tatuoituna esim. ranteeseen. Katsokaa nyt vaikka:

Sarppa ja diy-tatuoinnit violetilla Stabilolla (vain koska musta on kuivunut kelvottomaksi), how great is that. Ja oikeastihan minä edelleenkin olen ihan normaali.

Tänään aioin myös kirjoittaa rästiesseetä mutta KÖHKÖH vaan teillekin. Oon lusmujen lusmu, oikea lusmujen suurherttuatar, eiku mikä se oli.

PS. "Se on Playboy-tyttö semmonen, joka näyttää kasvonsa." Näin muslimimaissa, tycker M. Kontinen.

Haukia tai haita, jotka mut voi kerralla hotkaista

Minusta oli vielä toissaviikolla erittäin hyvä idea raahata kotiin ennätysmäärä tavaraa vaivaisen kahden viikon ajaksi (varsinkin ne lukemattomat vaatteet, joita en edes käyttänyt, kun hengailin koko ajan kollareissa ja samassa t-paidassa). Ei käynyt mielessäkään, ettei Tornioon paluu hoidu luksuksenomaisesti henkilöautolla, vaan vanhalla kunnon linkalla. Tänään ei sitten hirveästi naurattanut raahautua asemalta kotiin sen jättikuorman (= läski kissa, iso laukullinen täynnä vaatteita, käsilaukun virkaa toimittanut kangaskassi, painava reppu ja sitäkin raskaampi läppärilaukku, jonka sisällä oli koneen lisäksi mm. kaksi tenttikirjaa ja kamera) kanssa. Jouduin pysähtymään alle puolen kilsan matkan aikana valehtelematta ainakin 10 kertaa ja kotikadun risteyksessä oli pakko tirauttaa pari kyyneltä ja saattoi ehkä yksi kirosanakin lipsahtaa, kun sattui niin paljon. Henkilökohtainen laukkupoika ois toisinaan kiva.

Onneksi sentään kotimatka meni muuten hyvin - pääsin ystävän kyydissä Rovaniemelle asti ja Sala Melan sijaan nopealla ja halvalla linja-autovuorolla kotiin. Onni on olla kiertämättä kaikkia syrjäkyliä matkan varrella.

Mutta nyt ollaan Toffon kanssa taas onnellisesti Torniossa ja mieliala on hyvä lukuunottamatta sitä himputin esseetä, jota en tietenkään saanut tehtyä määräaikaan mennessä. No mutta niin, oli ihanaa päästä kävellen kauppaan ja röllötellä omalla sohvalla kutimien kanssa Kuorosotaa sivusilmällä seuraten. Ihan muuten vinkkinä: kutokaa aina molemmat villasukat kerralla valmiiksi. Varsinkin, jos teette ensimmäisen sukan varteen kummallisia kavennuksia, joista ei ota selvää enää 11 kuukauden päästä.

Värjäsin muuten hiukset! Näistä tuli vähän tummemmat kuin oli tarkoitus, ja onpa muuten tosi lähellä ihkaomaa tukanväriä. No okei, tyvestä punertaa vähän liikaa ja latvat näyttää oudon harmahtavanvihertäviltä, mutta sillä välillä on varsin uskottava hiekkainen maantiesävy. Ah, miten aitoa.

Oli naama ja hiuksetki laittamattomana sen verran karun näköinen ilmestys, etten tämän parempaan kuvaan tänään pystynyt. Mutta tuo sävy on kiva (näyttää itseasiassa kuvassa paremmalta kuin luonnossa)! Huom. PINKKI TOPPI!!1

Huomenna kouluun kellonaikaan x, jos vaikka katsois sen lukkarinkin.

Öitä.

PS. Veden alla on edelleen uskomattoman ihana laulu.

Muistat varmaan kun leikittiin lapsena tulella

Palautin kokemuspäiväkirjani erittäin ajoissa ja sain siitä vieläpä hyvää palautetta. Vähän nosti motivaatiotasoa tuon esseenkin suhteen. En tosin ole kirjoittanut sitä vielä yhtään tänään. Ääk.

(Anteeksi, kun aina kriiseilen näistä koulujutuista. Se vaan, kun elämässä ei ole muuta sisältöä, niin...)

En ole yhtään muistanut hehkuttaa ihania tyttösiä, joiden kanssa vietettiin lauantaina girls night insidea ja vähän out in da tabumetsääkin (tabu ei tässä yhteydessä tarkoita lyhennetä tabletista HYI olkoon). No, oli kivaa. Itsetehty pitsa, turkinpippurimurska-vaniljajäätelömössö, saunominen ja epämääräinen hilluminen ulkona pimeässä taskulampun ja kameran kanssa hyvässä seurassa ei voi koskaan olla mitään muuta kuin mahtavaa. Tänkjuu tyväret!

Oon tässä huomannu, että ystävät on muutenki aika ihana asia elämässä! Tänäänki juttelin pitkään puhelimessa (miettikää, mi-nä) erään ihanaisen kanssa, jota en oo nähny sataan vuoteen ja jota mulla on ollu ihan hirveä ikävä! Me ehkä sovittiin jotain sensuuntaista, että neitokainen tulisi hakemaan minut junalta lauantaina ja tultaisiin tänne ja nostalgian määrä olisi ääretön eli kaatunu kasi! Suomun gangsterit, vai mitä ne oli. Toivottavasti nyt ei oharoida, innostuin ajatuksesta jo niin paljon.

Lisäksi treffaan huomenna yhtä Nurmijärven ajoilta tuttua kaveria ja jeeee se on kivaa! Ainut positiivinen asia koko Helsingin reissussa. :D Joo anteeksi, mutta ei vaan kiinnosta tämmösissä olosuhteissa (enkä nyt puhu mistään lumituiskuista [tuisku on paljon söpömpi sana kuin myräkkä, vaikka se tarkoittaakin vähän eri asiaa. Minulla oli varmasti pienenä joku leluhevonen/poni, jonka nimi oli Tuisku, tai Lumituisku, hih]). Onhan makuuhyteissä muuten pistorasiat? Meikällä on illalla monta tuntia hyvää esseenkirjoitusaikaa. Ei varmaan mokkulakaan pelitä, niin ei tuu houkutuksia mennä pelaamaan Blitziä. :D (Voisin toki jättää mokkulan kotiin kokonaan, mutta se essee pitäis tosiaan palauttaa huomenna, eikä se oikein onnistu ilman nettiä.)

Nojoo, nyt pakkaamaan vähäiset tavarat ja syömään jotain. Hejpåer.

Au au au

En haluaisi valittaa tänne, mutta kukaan ei tunnu olevan online missään.

- mahaan sattuu
- minun korva on alkanut humista tosi oudosti iltaisin ennen nukkumaanmenoa, diy-diagnoosi on vaihdellut korvatulehduksesta aivokasvaimeen ja alkavaan kuuroutumiseen
- essee on vieläkin ihan vaiheessa (mutta oppimispäiväkirja valmis ihan minä hetkenä hyvänsä! olen minä jotain tehnyt tänään)
- mahaan sattuu, enkä pysty keskittymään mihinkään muuhun
- en ole käynyt ulkona tosi pitkään aikaan ja se on ällöttävää
- huono ruokavalioni on myöskin erittäin ällöttävä ja lihottava
- MINÄ OLEN LIHONUT
- asialle pitäisi ehkä tehdä jotain
- vakuutukset ja pankkitilit ja lentoliput ja paperihommat ja hammaslääkäriajanvaraukset ja kaikki on tosi ällöttäviä
- mahaan sattuu ihan törkeästi

Oikeasti on ihan kivaa. Heh heh.

PS. Sat-tuu

Day 30 - Your favorite song at this time last year

Huhhuh, viiminen päivä! Eikä ees venyny hullun pitkäksi ajaksi, hah.

Mutta niin, vielä yks biisi. Pienen salapoliisityön tuloksena (lähinnä lueskelin blogia viime vuoden marraskuun ajoilta) tämä nousi kirkkaimmin esille:



Edelleenkin puhdasta rakkautta.

Tässä vielä koko lista:


Your favorite song: Mew - Special
Your least favorite song: Mikael Gabriel - Pohjosen poika
A song that makes you happy: MGMT - Kids
A song that makes you sad: Zen Café - Taxi
A song that reminds you of someone: Pepe Willberg - Aamu
A song that reminds of you of somewhere: Tyrävyö - Ensisuudelma
A song that reminds you of a certain event: Üllar Jörberg - Kutse tantsule
A song that you know all the words to: Tristan Prettyman - Electric
A song that you can dance to: Shakira feat. Wyclef Jean - Hips don't lie
A song from your favorite band: Pariisin Kevät - Invisible man
A song from a band you hate: Lauri Tähkä & Elonkerjuu - Kylkeen kyhnytä
A song that is a guilty pleasure: Kymppilinja feat. Mariska - Minä
A song that no one would expect you to love: CMX - Kivinen kirja
A song that describes you: Coldplay - Speed of Sound
A song that you used to love but now hate: HIM - The Heartless
A song that you hear often on the radio: Katri Ylander - Mansikkamäki
A song that you wish you heard on the radio: Racoon - Love you more
A song from your favorite album: Pariisin Kevät - Matkalla etelään
A song that you listen to when you’re angry: Apulanta - Kalamiehen toveri
A song that you listen to when you’re happy: Coldplay - Strawberry swing
A song that you listen to when you’re sad: Juha Tapio - Pettävällä jäällä
A song that you want to play at your wedding: Anna Puu - Sinä olet minä
A song that you want to play at your funeral: Nearer my God to Thee, Instrumental
A song that makes you laugh: Spice Girls - Who do you think you are
A song that you can play on an instrument: Yiruma - River flows in you
A song that you wish you could play: Yann Tiersen - Summer '78
A song that makes you feel guilty: Paramore - Decode
A song from your childhood: Bad Boys Blue - You're a women, I'm a man
Your favorite song at this time last year: Mew - Symmetry

Day 29 - A song from your childhood

Voi veljet ja niiden musiikkimaku. Aahahah. :')

Tiesittekö, että opiskelu on kuraa? Oon istunu koko päivän koneen ääressä yrittäen kirjoittaa esseetä, mutta olen saanut aikaan vain muutaman suunnitteluranskiksen ja yhden puoliksi valmiin tekstikappaleen. Huoh. Niin joo ja yritin just lukea loppuun tuota toista lähdekirjaa, mutta siinä on niin ufojuttuja, etten tajua niistä mitään. Yritäpä siinä sitten analysoida! Kokemuspäiväkirjan kanssa menee hieman paremmin, ja sen runko on aika lailla valmis - pitäisi vain saada naputeltua se kokonaiseksi tekstiksi. Deadline molemmilla perjantaina. Saatan olla siihen mennessä aika dead.

Tänään oli ihana talvipäivä. Harmi kun en päässyt tuskailujeni ääreltä siitä nauttimaan. Mutta jos huomenna on yhtä nättiä, niin lupaan käydä valoisaan aikaan kävelyllä. Eipä se yhden tunnin reippailu nyt varmaan hirveästi minun kirjallisen tuotoksen määrää rajoita.

Keittiönkaapista tippui tänään tiskipöydälle päästäinen. Jep. Tykkään meidän talosta.

Day 28 - A song that makes you feel guilty

Huh, unohdin eilen ihan kokonaan. Mutta tässäpä tämä:



Oli vaikea. En nyt lähtis avaamaan.

Reilukerho Annankadulla

Ei ole huvittanut kirjoittaa aikoihin kunnolla, eikä kyllä huvita nytkään.

Sen vaan haluaisin kertoa, että lähden torstaina käväisemään pikkumutkan Helsingissä. En tiedä mitä te olette asiasta mieltä, mutta minusta on suoraan sanoen melkoisen naurettavaa ja ehdottoman epäreilua, että minun on matkustettava kaksikymmentäseitsemän (27) tuntia junassa viisi ja puoli (5,5) tuntia kestävän lähtövalmennuksen vuoksi (vrt. pääkaupunkiseudulla tai edes Etelä-Suomen puolella asuvat). Mielenkiintoisinta tässä on se, että koululla on käytössä toimiva videoneuvottelukalusto, jonka avulla homma olisi hoidettu huomattavasti pienemmin kustannuksin ja tasapuolisemmassa hengessä. On reilu peli kaukana, sanonpahan vaan.

Mutta eipä siinä, onhan tähän jo totuttu, enkä toisaalta vaihtaisi pohjoisessa asumista mihinkään, vaikka meitä näin syrjitäänkin. ;)

PS. Lähen Tanskaan. (Niina tää oli sulle.)

Day 27 - A song that you wish you could play

Se on niin kaunis! Opettelin sitä kerran vähän, mutta en päässyt alkua pidemmälle. Mikä vääryys.

Day 26 - A song that you can play on an instrument

...tosin omana lievästi yksinkertaistettuna versiona, mutta osaan kuitenkin!

PS. Olen lukenut kotitenttimateriaalia neljän päivän aikana melkein viisisataa sivua. Täytyy sanoa, että nykyiseen motivaatiotasoon nähden melkoisen hurja saavutus, hyvä minä! Nyt kun vielä sen esseen osaisi kirjoittaa... ja kokemuspäiväkirjan. Huoh.
PPS. Minulla on uusi puhelin hihii.

Day 25 - A song that makes you laugh

Voi muistoja. :D

Day 24 - A song that you want to play at your funeral

Oh Jackson, marry me

Varoitus: luvassa uskomatonta holtittomuutta.

Kaikkihan alkoi siitä, kun näin Houkutuksen ensimmäistä kertaa. Siinä missä kaikki muut tuntuivat kuolaavan sen hemmetin Edwardin (YÖK!!) tai myöhemmässä vaiheessa Jacobin perään, niin itse menetin sydämeni Jasperille. Salaperäisen kiehtovalle Jasperille. Minulla on muutenkin aina, pienestä asti, ollut tapana kulkea vähän omia polkujani näiden asioiden suhteen; rakastun aina sidekickeihin tai muuten vaan vähemmän suosittuihin hahmoihin. Prätkähiiristä ehdoton suosikkini oli Turbo, vaikka kaikkien muiden mielestä Vinski oli paras. Pocahontaksessa inhosin John Smithiä ja se toinen-jonka-nimeä-en-nyt-muista oli paljon kivempi. Puhumattakaan sitten muista "oikeista" leffoista ja tv-sarjoista (en nyt keksi yhtään esimerkkiä).

Mutta minkäs teet, huomion keskipisteet on ällöttäviä. Ja Jasperia esittävä Jackson Rathbone nyt vaan on niin... täydellinen.

Sarppa sanoo:

• siis
• onko oikeasti normaalia
• jos ihminen kuolaa jackson rathbonen kuvia
• sillee ihan oikeasti kuolaa
• että on ihan liekeissä
• niistä kuvista
• ku se vaan on niin hottis :D

Että näin.

Oon aika varma, että me mennään Jacksonin kanssa naimisiin viiden vuoden sisällä. Joten saanen esitellä, tuleva aviomieheni:

Kuten huomaatte, Jacksonilla on kaikki hyvän aviomiehen ominaisuudet: tyylikkyyttä...

 

...hupsutteluasennetta...

 

 ...soittotaitoja (kitarasta erityisplussaa)...

...*kuola*...

 

 ...ja kissarakkautta. ;)

Saatte kutsun häihin heti, kun tuo pönttö vain tajuaa kosia! Love.

Kaikki kuvat napattu Jacksonin Facebook-faniyhteisöstä (siksi huono laatu nyyh).

Day 23 - A song that you want to play at your wedding

Anna Puu on rakkautta, ja varsinkin tämä laulu on yksinkertaisesti täydellinen.



Sinutta on tyhjyys
Sinutta oon vaan
lintu siivetön tai kala kuivan maan

Olet mulle autuus
ainutlaatuisin
Vierelläsi kuljen minne menetkin

Sinä olet minä


Äh, ja nyt ärsyttää, kun jätin kitaran Tornioon.

Mutta ei kai siinä, takaisin erityispedagogiikan perusteiden pariin.

Day 22 - A song that you listen to when you’re sad

Tämäkin riippuu niin paljon surun syystä. Ja siitä, haluanko lievittää surua vai velloa siinä (todennäköisempi vaihtoehto). Mutta mennään nyt taas tunteella, niin kuin aina.



Niin.

Minä olen nyt kotona. Kävin saunassa, kuuntelin Astronauttia kunnon stereoilla ja nyt odotan innolla heräämistä huomisaamun pakkasmaisemiin. Minua myös ärsyttää vähän, koska kännykkäni on tainnut mennä rikki. Ei ole ollut yhtään kenttiä koko iltana ja ärrinmurrin. Älkää siis ihmetelkö, jos en vastaa viesteihin tai jos soittamalla ei saa yhteyttä. Hengissä olen oikeasti. (Niin kuin sitä ei huomaisi siitä, että olen koko ajan online Facebookissa...)

Nyt nukkumaan.

Day 21 - A song that you listen to when you’re happy

1) Olen nyt vähän jäljessä tässä, anteeksi siitä.
2) TÄÄLLÄ ON LUNTA IHAN HIRMUISESTI.
3) Fanni on ihana.
4) Iloiset uutiset on vielä ihanampia.
5) Naamakriisi ei ole ihana varsinkaan kun olisin voinut välttää sen olemalla vähemmän typerä. Joo ei se mitään että itkettää joka kerta, kun katson peiliin.
6) Kohta pitäis mennä kauppaan.

Heippa.

Sanot hei oli hauska nähdä, ja palaat

Day 20 - A song that you listen to when you’re angry



Tätä ei varmaan tarvitse rautalangasta vääntää.

En muuten välttämättä pääse huomenna koneelle. Anteeksi jo etukäteen.

Day 19 - A song from your favourite album

Tänään minun lempilevyni on Pariisin Kevään Astronautti, ja tällä hetkellä juurikin tämä laulu on lähimpänä sydäntä. Anteeksi, sitä ei ollut YouTubessa.

Huh, aamupäivällä pidettiin tosiaan meidän kurssin järjestämä toimintapäivä, joka meni sekä meidän rastin osalta että kokonaisuudessaan oikein mainiosti. Jäi hyvä mieli. Päiväunien jälkeen käytiin Ennin kanssa vietnamilaisessa syömässä ja mentiin sitten palloilemaan kauppakeskukseen. Eipä sitä kauaa jaksanut (köyhänä), ja päädyttiinkiin sitten Ennin luo tekemään jälkiruokaa vaniljajäätelöstä ja värillisistä turkinpippureista, mmmhh herrrrkkua. Katseltiin lisäksi kunnon hömppäleffa eli Sinkkuelämää 2, ja nyt väsyttäis aika lahjakkaasti.

Huomenna olisi vielä tämän kurssin viimeinen kontaktipäivä aikuisopiskelijoiden opinnäytetyöseminaarin muodossa, ja ajattelin olla ahkera opiskelija ja jopa mennä sinne. Asiaan saattaa tosin vaikuttaa se, että meidän vaihtarimme ovat huomenissa viimeistä kertaa kampuksella, ja haluan päästä sanomaan heille vielä lopulliset hyvästit; tiemme kun erosivat lauantain läksiäisten jälkeen vähän turhan aikaisin. Ihania ihmisiä, joita tuskin tapaan enää ikinä. Karu elämä.

Voisin mennä kohta nukkumaan.

PS. Oon ollu viime päivinä ihan liekeissä, ku oon saanu puhua Miian kanssa Kemijärven murteen hienouksista. Voi pörssit ja ravit ja lankiamiset ja lokkaamiset ja kamarit ja vintit ja apukeittiöt ja pesuhuoneet. Sydännnnn.
PS2. Maanantaina Kemijärvelle.

Day 18 - A song that you wish you heard on the radio

Oon ihan rakastunu tähän:



...ja takuulla pelastais päivän, jos sattuis radiosta kuulumaan. Mutta sitä päivää ei varmaan koskaan tule eteen, nyyh.

Huomenna tiedossa jännä päivä plus maailman aikasin herätys (minun mittapuulla). Huhuh.

You're scared what to find so you just run and hide

Enpäs olekaan pitkään aikaan herännyt kuudelta (no okei kakskyt yli kuus), huhhuh! Nyt väsyttää. Ja on vähän typerä olo.

Day 17 - A song that you hear often on the radio

Taas meni vaikeaksi, sillä en nykyään kuuntele juurikaan radiota. Syynä on puhtaasti se, että rakas mankkani ei löydä Radio Novan lisäksi kuin ruotsin kanavia, yritäpä siinä sitten. Mutta ensimmäinen laulu, joka tuli tehtävänannosta mieleen, on Katri Ylanderin Mansikkamäki. Yhteen väliin se soi radiossa aina, kun oltiin menossa autolla jonnekin. Laitanpa siis sen, vaikkei ihan totuudenmukaisesti haasteeseen vastaakaan.



On taas muuten ihan törkeän nätti auringonlasku meneillään!

...rakastan tosi paljon noita kerrostaloja ja autoja ja katuvaloja ja koivuja, jotka pilaa kaiken.