Äääwäwäwä.
Ei muuta tänään, kiittimoi.
tiistai 29. maaliskuuta 2011
maanantai 28. maaliskuuta 2011
Kolme tanssivaa pandakarhua
Kööpenhaminasta ois nyt saatu ensimmäinen vilaus, ja voin kertoa, että rakastuin siihen kaupunkiin aika kovasti. En yleensä edes tykkää suurkaupungeista ja ihmismassoista mitenkään ylitsevuotavan paljon, mutta Köpiksen tunnelma oli vaan jotenkin niin ihana. :) Odottelen innolla yhden Saran saapumista ja kierrosta vol. 2!
Mutta siis niin, perjantaina lähdettiin aamusta matkaamaan Brittan ja Katerinan kanssa kohti pohjoista. Yllättäen myöhästyttiin ekasta junasta, joka lähti liikkeelle just nenän edestä, mutta onneksi seuraavaa tarvitsi odotella vain vartin verran. Matka kesti puolisentoista tuntia, ja olin ihan liekeissä yhdessä välissä, kun ylitettiin Falsterin ja Själlannin välinen silta - horisontissa ei näkynyt hetken ajan mitään muuta kuin merta! Eihän tuo nyt mitenkään ihmeellistä loppupeleissä ole, mutta olen kasvanut metsän keskellä ja asunut vain järven ja joen tuntumassa, niin ei ole ihan jokapäiväinen näky meikälle tuo. Mutta oli huumaavaa, mmh.
Köpikseen saavuttuamme köpöttelimme (hehheh) hostellille ja jätimme matkatavarat säilytykseen check in:ä odottelemaan. Sitten eikun metsästämään lounasta! Löysimme tiemme kävelykadulle ja ohitimme toinen toistaan houkuttelevamman näköisiä kahviloita. Jossain välissä tokaisin tytöille, että mitäs jos nyt vaan valittais näistä joku, eikä käveltäis jokaisen ohi. :D Päädyttiin sitten sellaiseen minikokoiseen, mutta erittäin viihtyisään ja mukavaan kahvilaan nimeltänsä Coffeemania. Ja voi pojat sieltä sai hyvää salaattia!
Mutta siis niin, perjantaina lähdettiin aamusta matkaamaan Brittan ja Katerinan kanssa kohti pohjoista. Yllättäen myöhästyttiin ekasta junasta, joka lähti liikkeelle just nenän edestä, mutta onneksi seuraavaa tarvitsi odotella vain vartin verran. Matka kesti puolisentoista tuntia, ja olin ihan liekeissä yhdessä välissä, kun ylitettiin Falsterin ja Själlannin välinen silta - horisontissa ei näkynyt hetken ajan mitään muuta kuin merta! Eihän tuo nyt mitenkään ihmeellistä loppupeleissä ole, mutta olen kasvanut metsän keskellä ja asunut vain järven ja joen tuntumassa, niin ei ole ihan jokapäiväinen näky meikälle tuo. Mutta oli huumaavaa, mmh.
Köpikseen saavuttuamme köpöttelimme (hehheh) hostellille ja jätimme matkatavarat säilytykseen check in:ä odottelemaan. Sitten eikun metsästämään lounasta! Löysimme tiemme kävelykadulle ja ohitimme toinen toistaan houkuttelevamman näköisiä kahviloita. Jossain välissä tokaisin tytöille, että mitäs jos nyt vaan valittais näistä joku, eikä käveltäis jokaisen ohi. :D Päädyttiin sitten sellaiseen minikokoiseen, mutta erittäin viihtyisään ja mukavaan kahvilaan nimeltänsä Coffeemania. Ja voi pojat sieltä sai hyvää salaattia!
(No rajaukset ei oo koskaan ollu meikän vahvinta aluetta, ja sitä paitsi oli hirveä nälkä, niin ei jaksanu keskittyä.)
Britta ja herkkusapuskat.
Loppupäivä kului shoppaillen ja kaupungin ilmapiiriä haistellen. Ostin lenkkeilyä silmällä pitäen uuden ulkoilutakin sekä ihan-vaan-koska-halutti -meiningissä halpiskiilakorkonilkkurit - jalantappomeininki on aina tosi jees (mutta näistä tuli ihan käyttökelpoiset geelityynyjen avulla). Käytiin myös eräässä kohtalokkaassa leipomossa ja napattiin sieltä mukaan parit herkulliset cupcaket! Kaikki ruuat ja herkut muuten maistui erityisen hyvälle - joko meillä sattui hyvä tuuri tai sitten Kööpenhaminassa on vain yleisesti ottaen hurjan hyvä taso ravintoloiden ja kahviloiden suhteen.
Yksi sanahirviö riittää: omnomnom. Makuina suklaa, sekamarja ja vadelma.
Jossain välissä treffattiin Linden kanssa ja mentiin hostellille hengähtämään hetkeksi. Todettiin, että ollaan samassa huoneessa muutaman japanilaisen kanssa ja jännättiin, että onkohan ne miehiä vai naisia vai molempia. (Myöhemmin kävi ilmi, että kyseessä oli hiljainen ja mukava pariskunta.) Illalla sitten lähdettiin uudemman kerran kaupungille, käytiin kiinalaisessa vetämässä buffetin tarjonnat nassuun ja siitä päädyttiin erääseen baariin istumaan iltaa ja naukkailemaan alennushintaisia cocktaileja. Siis en minä, mutta ne muut... (No okei, tunnustan, join yhden (1) Cosmopolitanin. Oletteko nyt tyytyväisiä?!?! Itse olen aika järkyttynyt. :D) Ei hirveän pitkään jaksettu riekkua kylillä, niin lähdettiin sitten suht ajoissa unosille ja valmistautumaan seuraavan päivän koitoksiin.
Aamulla seuraamme liittyivät ihanat Kiki ja Elena, ja lähdimme heti ensitöiksemme etsimään jotain kivaa ja edullista aamiaispaikkaa (aika ruokapainotteista tämä meikän bloggaus...). Ja sellainenhan löytyi! Cafe Hollywood oli paikan nimi, ja sieltä sai herkullisen brunssin seisovasta pöydästä ja hintaan kuulumattoman pienen kahvin yhteensä 91 kruunulla (n. 12e), mikä oli kyllä suhteellisen edullista. Kaupan päälle sai nautiskella seinällä poseeraavista julkimoista; itsehän sijoitin itseni istumaan Johnny Deppin kuvaa vastapäätä, ai että. ;) Lauantai olikin sitten nähtävyyspäivä, ja kierreltiin niin kasvitieteellisen puutarhat kuin Pienet Merenneidotkin. Muuten oli kivaa, mutta ilma oli ihan hirvittävän kylmä, joten tottakai olin ihan jäässä koko ajan ja luonnollisesti vilustutin itseni.
Kevät!
Hieno linna oli tuo, joka näkyy tuolla taustalla. Valitettavasti ei käyty sisällä ihastelemassa kruununjalokiviä, koska se olisi maksanut 50 kruunua. Mutta ehkäpä teemme sen linnafriikin veljeni ja hänen paremman puoliskonsa kanssa, kun he saapuvat Tanskaan muutaman viikon kuluttua.
Pakollinen Pieni Merenneito -kuva. On myös olemassa sellainen versio, jossa olen kuvassa itsekin, mutta se on jonkun muun kamerassa. Ehkä myöhemmin näette senkin.
Monster-free zone! Katutaidetta parhaimmillaan. :D
Viiden kieppeillä löydettiin tiemme takaisin hostelille, jossa koomailtiin pari tuntia. Kasin aikoihin nälkä oli kasvanut meikäläisellä ja belgialaisilla matkakumppaneilla sen verran suureksi, että päätettiin lähteä Mäkkäriin edeltä ilman Kreikan tyväriä, jotka tunnetusti elelevät hieman hitaammassa rytmissä meihin pohjois/länsieurooppalaisiin verrattuna. :D Brittan ja Linden kanssa siis lähdettiin käppäilemään nälkäisinä kohti keskustaa. Huomattiin, että keskusaukiolla järjestettiin jonkinmoista häppeninkiä, ja sitten tajuttiin, että kahdenkymmenen minuutin kuluttua alkaisi Earth Hour! Kipaistiin äkkiä hampurilaisille (jotka kiskaistiin tunnelmallisesti kynttilänvalossa) ja sitten takaisin torille jammailemaan parin hyvän esiintyjän tahdissa. Ensimmäiseltä jäpikältä kuultiin vain yhden biisin loppua, mutta jälkimmäisenä esiintynyttä bändiä saatiin nauttia puolen tunnin setin verran. Yritin googletella ko. esiintyjän nimeä, mutta en onnistunut löytämään sitä vielä. HÖH, se oli hyvä. :( Bongattiin aukiolta myös kolme tanssivaa pandakarhua ja napattiin yhden kanssa yhteiskuvakin (joka on yllättäen jonkun muun kamerassa). Minäkin haluan joskus pukeutua panda-asuun, se oli ylisöpö! :D
Loppuillaksi ajauduttiin erinäisten sattumusten ja turhautumisten kautta sinne samaiseen baariin, jossa oltiin oltu edellisenä iltana. Nyt päästiin jopa tanssimaan asti, vaikkakin eräät lipevät maahanmuuttajamiehet innostusta vähän laimensivatkin. :) (Kyllä, se hymyilee sarkastisesti.) Lauantainakaan ei hirveän myöhään oltu, vaan nukkumaan päästiin jo puoli kolmen kieppeillä (kesäaikaa!).
Sunnuntaina syötiin aamiaiseksi ihan vaan leipomosta/kaupasta ostettua leipää, käytiin ihastelemassa Kööpenhaminaa yläilmoista sellaisessa kivassa tornissa (tästäkin on kuvia jonkun muun kamerassa) ja sitten lähdettiin Linden ja Brittan kanssa kiertelemään parit museot. Kreikkalaiset eivät syystä tai toisesta olleet moisista kiinnostuneita, vaan tiemme erosivat tässä vaiheessa. Väsymyksestä, jalkakivuista ja vilustumisesta huolimatta museoissa oli oikein mielenkiintoista (tosin vähän itseääntoistavaa) ja hyvä mieli jäi! Neljän aikaan haettiin tavarat hostellilta ja tallusteltiin rautatieasemalle, josta hypättiin Nykøbingin junan kyytiin. Niin, tarkoitus oli tosiaan matkustaa yhdessä kreikkalaisten kanssa, mutta Kiki meni jo aikaisemmalla junalla, eikä Elenaa ja Katea näkynyt sovittuna aikana, joten junailtiin sitten ilman heitä. :D Kulttuurien kohtaamiset on aina niin mukavia...
Siinäpä se! Oli oikein mukava reissu, vaikkakin paloi ihan tuhottoman paljon rahaa (lähinnä matkoihin, syömiseen ja asumiseen). Tänään olin vielä vähän heikossa kunnossa, niin en jaksanut lähteä pariksi tunniksi (17-19) harjoitteluun, vaan jäin kotiin parantelemaan itseäni (yeah right). Nyt pitäisi kirjoittaa yksi koulujuttu loppuun, ja lupasin itselleni tehdä sen tänä iltana. Muutenkin edessä on koulun kannalta monen monta stressaavaa viikkoa, mutta yritän ottaa mahdollisimman rennosti. Se on parasta, eiks jeh?
TULIPA TÄSTÄ PITKÄ KERRANKIN, OLKAA ILOISIA. Palaillaan!
torstai 24. maaliskuuta 2011
On siis kevät!
Hei mussukkaiset!
Täällä on tänään maailman ihanin päivä. Aurinko paistaa, lämpöä ois +10 astetta, linnut laulaa, tuoksuu keväälle JA takapihalta löyty tämmösiä:
Täällä on tänään maailman ihanin päivä. Aurinko paistaa, lämpöä ois +10 astetta, linnut laulaa, tuoksuu keväälle JA takapihalta löyty tämmösiä:
Olin jo unohtanu, että ihmisellä voi olla tämmönen olo! Nyt ei huoleta iltaluennot (tänään 17-20) esseet eikä kokeet eikä mitkään, aion lillua tässä täydellisyydessä niin kauan kuin se on mahdollista.
Huomenna Kööpenhamina!
tiistai 22. maaliskuuta 2011
maanantai 21. maaliskuuta 2011
Referaattia!
Perjantai: St. Patrick's Day Party. Päälle eksyi vihreä t-paita mustan henskeli-hame-mekko-härpäkkeen kanssa), päässä oli kaiken överiyden huippuna musta rusettipanta, joka kätevästi vei huomion pois vinosta otsatukasta. Huuliin uutta punaa ja silmiin vihreät rajaukset Hennan uunituoreella eyelinerilla, jonka ostamiseen saatoin ehkä yllyttää hieman (no mutta se oli tarjouksessa ja maksoi hädintuskin vitosta, ja mitä olisi "dress code: green" -bileet ilman vihreää silmämeikkiä!!). Normaalitilanteessa meikki olisi ollut sanalla sanoen mauton ("Minusta tuntuu, että näytän lähinnä viiskymppiseltä pubiruusulta."), mutta teemapirskeissä kaikki on sallittua.
No, bileet oli varsin tylsät. DJ:llä oli jotain henkisiä vaikeuksia, ja salissa kaikuivat toinen toistaan surkeammat biisit. Onneksi seura oli sentään hyvää. Ja kyllä me vähän tanssittiinkin. Jatkoillekin lähdin ihan vain siksi, kun kerrankin olin jo saanut aikaiseksi raahautua pois koneen ulottuvilta - turhaanpa tuota olisi jo puoliltaöin kotiin lähtenyt. Baarissa musiikki oli miljoona kertaa parempaa, mutta liian kovalla. Join yhden kokiksen. Yllytin Hennaa juttelemaan söpön pojan kanssa (ja sehän tuotti lopulta tulosta!) ja itse myös kuolailin yhtä jos toistakin tanskalaisherraa. Sillä tavalla sivistyneesti vain, ja pysyin ihan omassa pöydässä. Kotiin lähdettiin kolmen jälkeen ja nukkumaan pääsin neljältä. Hurjaa.
Lauantai: Heräsin iltapäivällä kahdentoista jälkeen. Totesin olevani joko a) liian vanha tai b) liian tottumaton juhlimaan yömyöhään - päässä jyskytti ja heikotti kuin olisin taas ollut pahemmissakin humalan jälkitiloissa. Söin, datailin, join aamukahvit. Olon kohennettua sain typerän idean lähteä lenkille polttamaan kaloreita ja testaamaan kartalta bongaamaani pururataa. Noh, aluksi tuntui hurjan hyvältä nauttia ulkoilmasta ja hölkkäillä onnesta soikeana ihanassa taikametsässä (en ikinä ole nähnyt niin paksuja ja pitkiä lehtipuita!), mutta hidastettuani kävelyvauhtiin iski, hmm, huono olo. Tuli vähän kiire kotiin. Päätä särki ja pyörrytti. Kotiin päästyäni nukuin päiväunet, ja heräämisen jälkeen olin onneksi paljon paremmassa kuosissa. Noh, sitten erehdyin syömään, mikä teki olosta taas ihan hirveän. Seiskan aikaan nappasin särkylääkkeen, menin uudestaan peiton alle ja olin seuraavat kaksi tuntia taju kankaalla. Mutta se helpotti. Datailin illan ja menin kahdentoista aikaan yöunille.
Sunnuntai: Heräilin pelottavan aikaisin noin niin kuin sunnuntaiaamuksi. Puoli yhdentoista aikaan lähdettiin köröttelemään minibussilla Tinen, Nickyn, Andersin ja kuuden tyvären kanssa kohti Kööpenhaminaa ja eläintarhaa. Aurinko paistoi, Köpis näytti kauniilta ja iski vastustamaton himo lähteä sinne pian uudestaan! Eläintarha oli hieno ja iso, kuvia en jaksanut ottaa, mutta etteköhän te tiedä. Kivoimpia olivat kissaeläimet, kirahvit, apinat ja merileijonat. Monen tunnin kävely väsytti ja nälätti PLUS oma osaamattomuus ja juttelukyvyttömyys turhautti. Kotimatkalla poikettiin Mäkkärissä, ja kylläisenä olikin paljon kivempi jatkaa matkaa ja itseinhoisten ajatusten määrä väheni huomattavasti. Illan rentoilin ja riemuitsin etukäteen huhtikuun suunnitelmista - saan muutamia vieraita, jee!
Siinäpä viikonloppua tiivistetysti. Tästä päivästä en jaksa kertoa muuta kuin sen, että ostin Maraboun suklaata. Jaiks. En kuitenkaan syönyt kaikkea yksin = Bridget Jonesin sanoin v. good.
No, bileet oli varsin tylsät. DJ:llä oli jotain henkisiä vaikeuksia, ja salissa kaikuivat toinen toistaan surkeammat biisit. Onneksi seura oli sentään hyvää. Ja kyllä me vähän tanssittiinkin. Jatkoillekin lähdin ihan vain siksi, kun kerrankin olin jo saanut aikaiseksi raahautua pois koneen ulottuvilta - turhaanpa tuota olisi jo puoliltaöin kotiin lähtenyt. Baarissa musiikki oli miljoona kertaa parempaa, mutta liian kovalla. Join yhden kokiksen. Yllytin Hennaa juttelemaan söpön pojan kanssa (ja sehän tuotti lopulta tulosta!) ja itse myös kuolailin yhtä jos toistakin tanskalaisherraa. Sillä tavalla sivistyneesti vain, ja pysyin ihan omassa pöydässä. Kotiin lähdettiin kolmen jälkeen ja nukkumaan pääsin neljältä. Hurjaa.
Lauantai: Heräsin iltapäivällä kahdentoista jälkeen. Totesin olevani joko a) liian vanha tai b) liian tottumaton juhlimaan yömyöhään - päässä jyskytti ja heikotti kuin olisin taas ollut pahemmissakin humalan jälkitiloissa. Söin, datailin, join aamukahvit. Olon kohennettua sain typerän idean lähteä lenkille polttamaan kaloreita ja testaamaan kartalta bongaamaani pururataa. Noh, aluksi tuntui hurjan hyvältä nauttia ulkoilmasta ja hölkkäillä onnesta soikeana ihanassa taikametsässä (en ikinä ole nähnyt niin paksuja ja pitkiä lehtipuita!), mutta hidastettuani kävelyvauhtiin iski, hmm, huono olo. Tuli vähän kiire kotiin. Päätä särki ja pyörrytti. Kotiin päästyäni nukuin päiväunet, ja heräämisen jälkeen olin onneksi paljon paremmassa kuosissa. Noh, sitten erehdyin syömään, mikä teki olosta taas ihan hirveän. Seiskan aikaan nappasin särkylääkkeen, menin uudestaan peiton alle ja olin seuraavat kaksi tuntia taju kankaalla. Mutta se helpotti. Datailin illan ja menin kahdentoista aikaan yöunille.
Sunnuntai: Heräilin pelottavan aikaisin noin niin kuin sunnuntaiaamuksi. Puoli yhdentoista aikaan lähdettiin köröttelemään minibussilla Tinen, Nickyn, Andersin ja kuuden tyvären kanssa kohti Kööpenhaminaa ja eläintarhaa. Aurinko paistoi, Köpis näytti kauniilta ja iski vastustamaton himo lähteä sinne pian uudestaan! Eläintarha oli hieno ja iso, kuvia en jaksanut ottaa, mutta etteköhän te tiedä. Kivoimpia olivat kissaeläimet, kirahvit, apinat ja merileijonat. Monen tunnin kävely väsytti ja nälätti PLUS oma osaamattomuus ja juttelukyvyttömyys turhautti. Kotimatkalla poikettiin Mäkkärissä, ja kylläisenä olikin paljon kivempi jatkaa matkaa ja itseinhoisten ajatusten määrä väheni huomattavasti. Illan rentoilin ja riemuitsin etukäteen huhtikuun suunnitelmista - saan muutamia vieraita, jee!
Siinäpä viikonloppua tiivistetysti. Tästä päivästä en jaksa kertoa muuta kuin sen, että ostin Maraboun suklaata. Jaiks. En kuitenkaan syönyt kaikkea yksin = Bridget Jonesin sanoin v. good.
perjantai 18. maaliskuuta 2011
Askel kerrallaan
Helei! Perjantai, ja elämä alkaa pikkuhiljaa voittaa. Vaikkei sitä ehkä täältä blogista olekaan selkeästi huomannut, niin viimeiset 8 päivää ovat olleet minulle varsin niheää aikaa. Viime torstaina iski se kuuluisa kulttuurishokin kriisivaihe, ja olin erittäin kypsä koko vaihtotouhuun, for real. Nyt fiilis on jo paljon parempi, tosin ei mikään maailman paras vieläkään, ja huvittaa kirjoittaa jotain muutakin kuin epämääräisiä avautumisia, joita en kuitenkaan ikinä julkaissut. :D Saatan ehkä paneutua aiemmin vallinneeseen olotilaan vielä syvällisemmin jossain välissä, mutta nyt uudelleenmasentumisen ehkäisemiseksi nopeasti ja pinnallisesti muutama ranskis (haha)!
- Heräsin tänään ties kuinka monetta kertaa takapihaltani kaikuneeseen kujerrukseen. Muutama tukevahko pulu on nähtävästi ottanut elämäntehtäväkseen ärsyttää minut kuoliaaksi. Vielä minä niille näytän. Ja otan teille ehkä kuvan seuraavalla kerralla. Ärsyttävyydestään huolimatta ne ovat aika söpöjä. Paksukaiset, hah.
- Meillä olisi pitänyt olla tänään koulua 8.30-11.45, mutta opettaja oli perunut tunnit (ihan ymmärrettävästä syystä tosin, joten ei ärsyttänyt käydä koululla osittain turhaan). Kotiin palattuani en painellut pienestä houkutuksesta huolimatta takaisin unosille, vaan petasin sängyn, siistin vähän paikkoja, tiskasin ja kävin kaupassa! Ja kello on vasta kaksitoista, hyvä minä.
- Kokkasin ja söin tässä kirjoittelun lomassa pekonipastaa. Se oli hyvää. Kermaista, juustoista ja hyvää.
- Sorruin ostamaan kaupasta myös suklaakeksejä, vaikka minun piti aloittaa terveellisempi elämä. Mutta voin kertoa, että olen viimeksi syönyt herkkuja maanantaina (vai olikohan se tiistaina), ja vierottautuminen pitää aloittaa pienin askelin! :D
- Ja huolestuneille kerrottakoon, että kaapistani löytyy tällä hetkellä myös omenoita, banaaneja, kurkkua ja porkkanoita. Aika säälittävää, mutta hedelmiä ja vihanneksiakin kuuluu ruokavalioon, niin kerta!
- Lupaan ja vannon alkaa käydä siellä lenkillä heti, kun lämpötila vakiintuu viiden asteen paremmalle puolelle. Pitää myös käydä ostamassa takki tätä harrastusta varten, sillä en ole ikinä omistanut enkä tälläkään hetkellä omista kunnon urheiluvaatteita. Meni hurjan monta vuotta siihenkin, että sain ostetuksi ensimmäiset lenkkarini sitten yläastevuosien. Jep. Syyttävä sormi osoittaa äitiä ja iskää kohti, en koskaan pienenä saanut sellaista käsitystä, että liikunta olisi jotenkin tärkeää, enkä ikinä harrastanut mitään urheilua satunnaista kotipihalla pituushyppelyä, pallonheittoa ja jalkapallon potkimista lukuunottamatta. En edes tajunnut, että sellainen voisi olla mahdollista. Kiitokset metsän keskellä vietetyille vuosille. JA NYT HARMITTAA.
- Jos lopetattaisiin tuo angstaus ja puhuttaisiin jostain kivemmasta. :D Veli vaimokkeineen tulee käymään kylässä ennen pääsiäistä. Kivaa! Myös veli nro 2 puhui vähän siihen suuntaan, että hän saattaisi jossain välissä huhtikuuta tulla piipahtamaan luonani. Det passar!
- Tänään on koululla St. Patrick's Day -bileeeeet ja ostin ihan niitä varten vihreän t-paidan. Saa nähdä käytänkö sitä enää kertaakaan tämän illan jälkeen.
- Sunnuntaina olisi tiedossa reissu Kööpenhaminan eläintarhaan tuon ah-niin-ihanan harjoitteluni puitteissa. Jotain hyvää siitäkin tuskasta. :D
- Ainiin, lauantaina pitäisi imeä itseensä informaatiota Pierre Bourdieusta ja habituksesta ja kirjoittaa niistä pieni pätkä meidän esseeseen. Toivottavasti nettilähteet riittävät, sillä "unohdin" käydä kirjastossa.
- Ainiin osa kaksi, minulla on edelleenkin tekemättä yksi tehtävä, joka olisi pitänyt palauttaa jo kaksi viikkoa sitten. Pääsenköhän tätä kurssia läpi, jos vain karusti jätän sen tekemättä. Ei hirveästi kiinnosta.
Ei kai siinä, nyt taidan imuroida (!!). Mutta sitä ennen:
- Heräsin tänään ties kuinka monetta kertaa takapihaltani kaikuneeseen kujerrukseen. Muutama tukevahko pulu on nähtävästi ottanut elämäntehtäväkseen ärsyttää minut kuoliaaksi. Vielä minä niille näytän. Ja otan teille ehkä kuvan seuraavalla kerralla. Ärsyttävyydestään huolimatta ne ovat aika söpöjä. Paksukaiset, hah.
- Meillä olisi pitänyt olla tänään koulua 8.30-11.45, mutta opettaja oli perunut tunnit (ihan ymmärrettävästä syystä tosin, joten ei ärsyttänyt käydä koululla osittain turhaan). Kotiin palattuani en painellut pienestä houkutuksesta huolimatta takaisin unosille, vaan petasin sängyn, siistin vähän paikkoja, tiskasin ja kävin kaupassa! Ja kello on vasta kaksitoista, hyvä minä.
- Kokkasin ja söin tässä kirjoittelun lomassa pekonipastaa. Se oli hyvää. Kermaista, juustoista ja hyvää.
- Sorruin ostamaan kaupasta myös suklaakeksejä, vaikka minun piti aloittaa terveellisempi elämä. Mutta voin kertoa, että olen viimeksi syönyt herkkuja maanantaina (vai olikohan se tiistaina), ja vierottautuminen pitää aloittaa pienin askelin! :D
- Ja huolestuneille kerrottakoon, että kaapistani löytyy tällä hetkellä myös omenoita, banaaneja, kurkkua ja porkkanoita. Aika säälittävää, mutta hedelmiä ja vihanneksiakin kuuluu ruokavalioon, niin kerta!
- Lupaan ja vannon alkaa käydä siellä lenkillä heti, kun lämpötila vakiintuu viiden asteen paremmalle puolelle. Pitää myös käydä ostamassa takki tätä harrastusta varten, sillä en ole ikinä omistanut enkä tälläkään hetkellä omista kunnon urheiluvaatteita. Meni hurjan monta vuotta siihenkin, että sain ostetuksi ensimmäiset lenkkarini sitten yläastevuosien. Jep. Syyttävä sormi osoittaa äitiä ja iskää kohti, en koskaan pienenä saanut sellaista käsitystä, että liikunta olisi jotenkin tärkeää, enkä ikinä harrastanut mitään urheilua satunnaista kotipihalla pituushyppelyä, pallonheittoa ja jalkapallon potkimista lukuunottamatta. En edes tajunnut, että sellainen voisi olla mahdollista. Kiitokset metsän keskellä vietetyille vuosille. JA NYT HARMITTAA.
- Jos lopetattaisiin tuo angstaus ja puhuttaisiin jostain kivemmasta. :D Veli vaimokkeineen tulee käymään kylässä ennen pääsiäistä. Kivaa! Myös veli nro 2 puhui vähän siihen suuntaan, että hän saattaisi jossain välissä huhtikuuta tulla piipahtamaan luonani. Det passar!
- Tänään on koululla St. Patrick's Day -bileeeeet ja ostin ihan niitä varten vihreän t-paidan. Saa nähdä käytänkö sitä enää kertaakaan tämän illan jälkeen.
- Sunnuntaina olisi tiedossa reissu Kööpenhaminan eläintarhaan tuon ah-niin-ihanan harjoitteluni puitteissa. Jotain hyvää siitäkin tuskasta. :D
- Ainiin, lauantaina pitäisi imeä itseensä informaatiota Pierre Bourdieusta ja habituksesta ja kirjoittaa niistä pieni pätkä meidän esseeseen. Toivottavasti nettilähteet riittävät, sillä "unohdin" käydä kirjastossa.
- Ainiin osa kaksi, minulla on edelleenkin tekemättä yksi tehtävä, joka olisi pitänyt palauttaa jo kaksi viikkoa sitten. Pääsenköhän tätä kurssia läpi, jos vain karusti jätän sen tekemättä. Ei hirveästi kiinnosta.
Ei kai siinä, nyt taidan imuroida (!!). Mutta sitä ennen:
Tää on ihan vaan Jennille. Onnea. <3
(Nyt ei oo peukalon- ku ranteenjänteet. Ja muikunfileet.)
torstai 17. maaliskuuta 2011
Hetkellinen häiriö aivotoiminnassa
Joo moi ostin sitten punaista huulipunaa ja leikkasin otsatukan kynsisaksilla...
Olin luvannut itselleni, etten enää ikinä koske hiusangsteissani saksiin, vaan kiltisti menen kampaajalle tai vaihtoehtoisesti en vain tee mitään. Ja kuinkas sitten kävikään! :D Nuo näyttää tuossa kuvassa ihan hienolta, kun olen juuri pessyt ja kuivannut ja laittanut hiukset, mutta tuo todellinen peilikuva on jotain ihan muuta. Mutta joo, kyllä ne tästä kasvaa ja sitten voi mennä nolona kampaajalle. Suomessa, kiitos.
Tuo toinen juttu olikin sitten vähän kivempi. ;)
Olin luvannut itselleni, etten enää ikinä koske hiusangsteissani saksiin, vaan kiltisti menen kampaajalle tai vaihtoehtoisesti en vain tee mitään. Ja kuinkas sitten kävikään! :D Nuo näyttää tuossa kuvassa ihan hienolta, kun olen juuri pessyt ja kuivannut ja laittanut hiukset, mutta tuo todellinen peilikuva on jotain ihan muuta. Mutta joo, kyllä ne tästä kasvaa ja sitten voi mennä nolona kampaajalle. Suomessa, kiitos.
Tuo toinen juttu olikin sitten vähän kivempi. ;)
keskiviikko 16. maaliskuuta 2011
Ihan vaan siksi, että muistaisin
"You cannot always control your circumstances
but you can control your own thoughts.
There is nothing either good or bad, only your thinking makes it so."
"Things seem to turn out the best for those people
who can make the best out of the way things turn out.
It is not the situation, it's your reaction to the situation."
"The reality of your life may result from many outside factors,
none of which you can control.
Your attitude, however,
reflects the ways in which you deal with what is happening to you."
"Life at any time can become difficult.
Life at any time can become easy.
It all depends how you adjust yourself to life.
What you see in your mind is what you get out of life."
"Life is what you make of it and there's no one to stop you but yourself."
(Olen ollut vähän suossa viimeisen viikon, mutta yritän kovasti päästä sieltä ylös ja olla ottamatta elämää liian vakavasti.)
tiistai 15. maaliskuuta 2011
Kuulkaa väsyneet maat
Väsynyt, kuumeinen, kurkkukipuinen ja likaisilla hiuksilla varustettu, mutta ehdottoman onnellinen. Hetki ennen Juha Tapiota ja ilonkyyneleitä MN-festareilla 2009.
Se siitä haasteesta.
maanantai 14. maaliskuuta 2011
HORROR
En olisi ikinä uskonut, että tämä on näin vaikeaa! Mietin läpi kaikki näyttelijät ja rokkistarat ja mäkihyppääjät ja keihäänheittäjät ja jääkiekkoilijat, enkä siltikään meinannut keksiä ketään tarpeeksi ennalta-arvaamatonta! En nimittäin halunnut mennä helpoimman kautta, ja laittaa kuvaa Jackson Rathbonesta/Johnny Deppistä/ Heath Ledgeristä/jostain muusta aiemmin hehkutetusta henkilöstä. Mutta onneksi keksin sitten lopulta erään!
day 1. your facebook profile photo day 2. a photo of yourself a year ago day 3. a photo that makes you happy day 4. a photo of the last place you went on holiday day 5. a photo of you day 6. a photo that makes you laugh day 7. a photo of someone you love day 8. a photo of your favourite band/musicianday 9. a photo of your family day 10. a photo of you as a baby day 11. a photo of your favourite film(s)day 12. a photo of you day 13. a photo of your best friend(s) day 14. a photo of one of your favourite family members day 15. a photo of you and someone you love day 16. a photo of you at the last party you went to day 17. a drunk photo of you day 18. a photo of one of your classes day 19. a photo of you on a school trip day 20. a photo of something you enjoy doing day 21. a photo of you standing up day 22. a photo of your town day 23. a photo of your friend as a baby day 24. a photo of you that your hair looks nice in day 25. a photo of a night you loved day 26. a photo of your favorite weekend day 27. a photo of last summer day 28. a photo of what you ate today day 29. a photo of someone you find attractive day 30. a photo of you when you were happy
Lauri Tilkanen on hän! Namnam. :D
EDIT: Yhelle ässälle tämmöinen bonuskuva:
;) (Kuva täältä.)
Lauri Tilkanen on hän! Namnam. :D
EDIT: Yhelle ässälle tämmöinen bonuskuva:
;) (Kuva täältä.)
lauantai 12. maaliskuuta 2011
Jonas Bjerre vol 2.
Tommonen siitä nyt sitten tuli:
Saatan tehdä siihen vielä jotain pieniä muutoksia, vaikka aika tyytyväinen oon näinki. :) Eihän se nyt tietenkään ole niin täydellinen kuin voisi olla (huomasin jo vaikka kuinka monta virhettä, ei taaaaaas), mutta verrattuna vol ykköseen se on niiiin paljon parempi! Varsinkin, kun niitä vertailee vierekkäin (minulla sattui siis olemaan tuo ensimmäinen mukaan ottamani lehtiön välissä). Olisin toki voinut ottaa niistä yhteisen kuvan, mutta nääh. Vähän hommaa teillekin. ;) Mutta juu, ihana huomata, että on kehittynyt tässä hommassa edes vähän! Pikkuhiljaa, pikkuhiljaa.
(Ja huomautettakoon jälleen kerran, että tuo näyttää paljon paremmalta livenä! :D Kameralla ei oikein saa tallennettua samaa fiilistä.)
Saatan tehdä siihen vielä jotain pieniä muutoksia, vaikka aika tyytyväinen oon näinki. :) Eihän se nyt tietenkään ole niin täydellinen kuin voisi olla (huomasin jo vaikka kuinka monta virhettä, ei taaaaaas), mutta verrattuna vol ykköseen se on niiiin paljon parempi! Varsinkin, kun niitä vertailee vierekkäin (minulla sattui siis olemaan tuo ensimmäinen mukaan ottamani lehtiön välissä). Olisin toki voinut ottaa niistä yhteisen kuvan, mutta nääh. Vähän hommaa teillekin. ;) Mutta juu, ihana huomata, että on kehittynyt tässä hommassa edes vähän! Pikkuhiljaa, pikkuhiljaa.
(Ja huomautettakoon jälleen kerran, että tuo näyttää paljon paremmalta livenä! :D Kameralla ei oikein saa tallennettua samaa fiilistä.)
Kakskytäyksvee
Hellurei!
Minulla on tänään synttärit, jee. Juhlistettiin niitä jo eilen, koska tosi moni vieraslistalla olleista oli lähdössä reissuun tänään, eikä näin ollen olisi päässyt paikalle. Tämä järjestely olikin tosi hyvä, sillä loppujen lopuksi luokseni saapui peräti 19 vierasta, eli lähes kaikki, joita kutsu koski (paitsi meidän kurssin liettualaiset, en enää ikinä kutu niitä mihinkään!! [voin avata tätä vähän enemmän myöhemmin]). Vähän meinasi olla ahdasta, mutta meininki oli rento ja mukava. Itse ainakin nautin illasta hurjan paljon ja - uskokaa tai älkää - olin sosiaalisempi kuin ikinä, en jumittanut istumaan yhdessä paikassa ja onnistuin vaihtamaan jokaisen vieraan kanssa muutaman sanan. Seurapiirit, täältä tullaan!
Yllättäen en taaskaan jaksanut käsitellä kameraa illan aikana, mutta äskettäin napsin muutaman kuvan saamistani lahjoista. En edes odottanut saavani mitään, mutta silti minua lahjottiin parhaimmilla jutuilla ikinä. Nämä ihmiset on ihan liian ihania!
Minulla on tänään synttärit, jee. Juhlistettiin niitä jo eilen, koska tosi moni vieraslistalla olleista oli lähdössä reissuun tänään, eikä näin ollen olisi päässyt paikalle. Tämä järjestely olikin tosi hyvä, sillä loppujen lopuksi luokseni saapui peräti 19 vierasta, eli lähes kaikki, joita kutsu koski (paitsi meidän kurssin liettualaiset, en enää ikinä kutu niitä mihinkään!! [voin avata tätä vähän enemmän myöhemmin]). Vähän meinasi olla ahdasta, mutta meininki oli rento ja mukava. Itse ainakin nautin illasta hurjan paljon ja - uskokaa tai älkää - olin sosiaalisempi kuin ikinä, en jumittanut istumaan yhdessä paikassa ja onnistuin vaihtamaan jokaisen vieraan kanssa muutaman sanan. Seurapiirit, täältä tullaan!
Yllättäen en taaskaan jaksanut käsitellä kameraa illan aikana, mutta äskettäin napsin muutaman kuvan saamistani lahjoista. En edes odottanut saavani mitään, mutta silti minua lahjottiin parhaimmilla jutuilla ikinä. Nämä ihmiset on ihan liian ihania!
Tämän sain aamulla postissa kummitytöltä. Aivan mahtava. :D
Voiko oikeasti olla mitään siistimpää? Jättikokoinen Tanskan lippu, jossa oli onnittelut kaikkien omalla kielellä plus tuommoinen onnitteluruno kreikaksi. Sydämet ei riitä!
Ihana lilja tytöltä, joka ei todellakaan tiennyt sen olevan lempikukkani. :) Ja enpä oo itseni lisäksi törmännyt kovin moneen muuhun sellaiseen, jolle ei tule valkoisista liljoista ensimmäisenä mieleen hautajaiset! Jee. Ja oli aika hyvä, kun mulla ei ollut tuolle minkäänlaista maljakkoa, vaan jouduin laittamaan sen aluksi muoviseen vesipulloon kököttämään, mutta kappas mitä paljastuikaan yhdestä lahjapaketista. :D Match made in Heaven.
Toinenkin kukka piristämään tätä murjua. Sen nimi on palava rakkaus, erittäin jees!
Uusi piirustuslehtiö kunnollisella kannella ja akvarellivärit (ja muistivihko, joka ei löytänyt tietään kuvaan). Tuo paperi oli paljon karkeampaa kuin muissa lehtiöissäni, niin olihan sitä pakko heti kokeilla. Jonas Bjerre vol 2, joka on vielä ihan kesken ja joka näyttää todella oudolta tästä kuvakulmasta. :D Mutta joo, ajattelin kerrankin olla kärsivällinen ja käyttää hirmuisen paljon aikaa tuon viimeistelyyn. Saa nähdä miten käy.
Rakkaani Johnny Depp ja, no, elokuvan nimi kertoo kaiken. Nämä ihmiset tuntevat minut pelottavan hyvin...
Maailman söpöimpiä kortteja!
Oli kyllä yhdet parhaimmista synttäreistä ikinä. Nyt vaan kärsin jostain kummallisesta myötätuntokrapulasta, kun on aivan järkyttävä päänsärky. Onko reilua, no ei ole. :D
Palaillaan.
torstai 10. maaliskuuta 2011
Minun rakas!
Toffelipoffeli oli joskus syksyllä puheliaalla tuulella tarkkaillessaan taivaalla lentäviä lintusia, ja päätin yrittää tallentaa höpöttelyä vähän videollekin. Eihän sitä nau'untaa sitten tietenkään kameran edessä irronut kovin paljoa, mutta kylläpä tuo vähäinenkin on aika söpöä. Tuli niin ikävä karvapalleroistani.
Älkää välittäkö tuosta meikän kimityksestä, puhun aina kissoille (varsinkin Toffolle) tuollaisella äänensävyllä. :DDD
keskiviikko 9. maaliskuuta 2011
Because I no longer know where home is
No oon nyt aika jäljessä tässä, eikä enää hirveästi kiinnosta, mutta yritetään nyt hoitaa kunnialla loppuun asti.
Vähän jos saa valehdella, niin se on pastaa tonnikalakastikkeella. (Keitin spagetit, heitin sekaan valmiin tomaattikastikkeen ja tonnikalaa; helppoa ja nopeaa, mausta en mene takuuseen.)
day 1. your facebook profile photo day 2. a photo of yourself a year ago day 3. a photo that makes you happy day 4. a photo of the last place you went on holiday day 5. a photo of you day 6. a photo that makes you laugh day 7. a photo of someone you love day 8. a photo of your favourite band/musicianday 9. a photo of your family day 10. a photo of you as a baby day 11. a photo of your favourite film(s)day 12. a photo of you day 13. a photo of your best friend(s) day 14. a photo of one of your favourite family members day 15. a photo of you and someone you love day 16. a photo of you at the last party you went to day 17. a drunk photo of you day 18. a photo of one of your classes day 19. a photo of you on a school trip day 20. a photo of something you enjoy doing day 21. a photo of you standing up day 22. a photo of your town day 23. a photo of your friend as a baby day 24. a photo of you that your hair looks nice in day 25. a photo of a night you loved day 26. a photo of your favorite weekend day 27. a photo of last summer day 28. a photo of what you ate today day 29. a photo of someone you find attractive day 30. a photo of you when you were happy
Mulla ois sitten vähän niin kuin synttärit lauantaina (ikäkriisiiiiii). Juhlistetaan niitä tosin jo perjantaina, kun osa kavereista on lähdössä reissuun lauantaiaamuna. Ajattelin yrittää tehdä tällaisen (huhhuh), koska haluan leipoa jotain alusta asti itse (ei siis mitään valmispohjia, joiden väliin iskisin kermaa ja hilloa, yöks), eikä minulla tosiaan sitä uunia ole. :D Ja tuo on kuitenkin ehkä yksinkertaisimmasta päästä, kun ei tarvitse alkaa väsätä erikseen kiillettä. Toivottavasti osaan nyt vähän paremmin toimia liivatteen kanssa kuin viimeksi, ne klimpit eivät olleet hyviä... Mutta niin, nyt tarvitsisin teidän ihanien apua: Mitä muuta voisin vieraille tarjota? Ajattelin toki ostaa sipsejä ja muuta perusmässyä vähäisen, mutta olisi kiva omin käsinkin vääntää jotain pientä suolaista. :) Ehdotuksia otetaan ilomielin vastaan, mulla ei ole mitään mielessä ja huomenna on jo torstai. Mutta niin, mielellään jotain helposti toteutettavia juttuja, joihin ei tarvita erityisempiä välineitä eikä varsinkaan uunia!
(Mitä tälle minun fontille tapahtuuuuuu.)
Heippa.
Vähän jos saa valehdella, niin se on pastaa tonnikalakastikkeella. (Keitin spagetit, heitin sekaan valmiin tomaattikastikkeen ja tonnikalaa; helppoa ja nopeaa, mausta en mene takuuseen.)
Mulla ois sitten vähän niin kuin synttärit lauantaina (ikäkriisiiiiii). Juhlistetaan niitä tosin jo perjantaina, kun osa kavereista on lähdössä reissuun lauantaiaamuna. Ajattelin yrittää tehdä tällaisen (huhhuh), koska haluan leipoa jotain alusta asti itse (ei siis mitään valmispohjia, joiden väliin iskisin kermaa ja hilloa, yöks), eikä minulla tosiaan sitä uunia ole. :D Ja tuo on kuitenkin ehkä yksinkertaisimmasta päästä, kun ei tarvitse alkaa väsätä erikseen kiillettä. Toivottavasti osaan nyt vähän paremmin toimia liivatteen kanssa kuin viimeksi, ne klimpit eivät olleet hyviä... Mutta niin, nyt tarvitsisin teidän ihanien apua: Mitä muuta voisin vieraille tarjota? Ajattelin toki ostaa sipsejä ja muuta perusmässyä vähäisen, mutta olisi kiva omin käsinkin vääntää jotain pientä suolaista. :) Ehdotuksia otetaan ilomielin vastaan, mulla ei ole mitään mielessä ja huomenna on jo torstai. Mutta niin, mielellään jotain helposti toteutettavia juttuja, joihin ei tarvita erityisempiä välineitä eikä varsinkaan uunia!
(Mitä tälle minun fontille tapahtuuuuuu.)
Heippa.
tiistai 8. maaliskuuta 2011
Diamond ring, diamond ring!
Ou mai gaad miksi minä en ikinä opetellu soittamaan rumpuja kunnolla! Joo kitara ja piano ja laulaminen on rakkautta, mutta tosipuheessa mulla nyt vaan on aina ollu enemmän rytmitajua kuin sävelkorvaa. Harmi kun en koskaan saanu tätä piilevää potentiaalia taiottua ihmisten ilmoille... Mutta ah, ois niin mahtava osata jotain tämmöstä:
Kaduttaa, voin kertoa!
Kaduttaa, voin kertoa!
Absence makes the heart grow fonder
Hihii, heräsin tänään kolmannen kerran putkeen uskomattoman piristävään auringonvaloon! Oli pakko ehostautua tuossa lattialla valokeilan kohdalla nököttäen, ja voi pojat siinä oli lämmintä ja mukavaa. Taustalla soi luonnollisesti täydellisesti tunnelmaan sopiva SMG:n Hölmö rakkaus, ylpeä sydän -albumi. Rrrrakastan sitä levyä uskomattoman paljon, ja etenkin eräät tietyt laulut ovat monivuotisia kestosuosikkeja. Siis miten ihana joku Etten säikytä kalojakin on?! (Tähän väliin kuuluisi upottaa kyseisen kappaleen Youtube-video, mutta arvatkaapa vain oliko sitä siellä, no ei.)
Haha, huomaa kyllä miten positiivinen vaikutus aurinkoisella säällä on mielialaan; heti on tsiljoona kertaa iloisempi bloggaaja täällä näytön toisella puolella. ;) Vaikka kieltämättä nyt illemmalla onkin soinut myös vähän melankolisemmat sävelet, mutta minkäs mahdat ikävälle ja muille haikeutta aiheuttaville tuntemuksille. Olen muuten kuunnellut varmaan kuukauden putkeen tätä samaa vanhaa Today's favourites -soittolistaani, enkä vieläkään ole kyllästynyt siihen (no okei, päivitän sitä tosi usein ja siltä löytyy yhteensä 118 kappaletta, niin ihmekös tuo :D).
Mutta joo, ei minulla nyt taas muuta. Heippahei!
Haha, huomaa kyllä miten positiivinen vaikutus aurinkoisella säällä on mielialaan; heti on tsiljoona kertaa iloisempi bloggaaja täällä näytön toisella puolella. ;) Vaikka kieltämättä nyt illemmalla onkin soinut myös vähän melankolisemmat sävelet, mutta minkäs mahdat ikävälle ja muille haikeutta aiheuttaville tuntemuksille. Olen muuten kuunnellut varmaan kuukauden putkeen tätä samaa vanhaa Today's favourites -soittolistaani, enkä vieläkään ole kyllästynyt siihen (no okei, päivitän sitä tosi usein ja siltä löytyy yhteensä 118 kappaletta, niin ihmekös tuo :D).
Mutta joo, ei minulla nyt taas muuta. Heippahei!
"Though miles may lie between us, we're never far apart, for friendship doesn't count the miles, it's measured by the heart."
maanantai 7. maaliskuuta 2011
World at large
Tästä Neyehi:sta on näköjään tullut joku himputin lifestyle-blogi, kun noita asukuvia ja hiusten esittelyjä on näkynyt viime aikoina suhteellisen tiheään tahtiin. Ja kappas, vielä kerta kiellon päälle! (Haha, olinpas ovela.)
No oon tylyn näkönen, mutta tämä oli ainut jokseenkin onnistunut ottamastani viiden kuvan sarjasta (ja ignoratkaa nuo taustalla lojuvat sukkahousut, oikeasti täällä on aina tosi siistiä). Pointtina tällä kuvalla on vaihteeksi se, miten eriltä näytän näillä hiuksilla. En tajua!! Tajuatteko te?!? Ja tuo minun lempparipaitani näyttää miljoona kertaa paremmalta tummalla tukalla kuin sillä epämääräisellä en-ole-blondi-mutten-oikein-ruskeakaan -hiuspehkolla (siis olihan se kiva väri, mutta vähän... no epämääränen [tästäkin varmaan tulee epämääräinen jahka tämä väri vähän haalistuu]). Ainiin, ja tällä asulla olin juhlimassa Nataschan synttäreitä. Anteeksi miljoonat sulkuhuomautukset ja huuto/kysymysmerkkien liikakäyttö, minua väsyttää.
Tänään heräsin taas joskus yhdeksän aikaan ihanaiseen auringonpaisteeseen. Tottahan toki päätin sitten nukkua vielä puoli yhteen asti, mutta onneksi oli vielä siihenkin aikaan melkoisen keväinen ilma. Käväisin hakemassa Aldista aamukahviin maitoa + muuta jännittävää suuhunpantavaa, ja nautin toukokuismaisesta (?!) fiiliksestä kevättakilla ilman pipoa ja lapasia. Innostuin tästä keväisyydestä niin kovasti, että lähdin myöhemmin jopa kävelylle! Olkaa ylpeitä. Ja siis sehän oli tosi mukavaa. Olin jo unohtanut, miten kivaa on vain kävellä musiikkia kuunnellen ja antaa ajatustenkin vaellella sinne tänne.
Joo, en tosiaan oikein osaa muodostaa järkeviä lauseita nyt. Menen nyt (lue: kahden tunnin päästä) nukkumaan. Heippa.
No oon tylyn näkönen, mutta tämä oli ainut jokseenkin onnistunut ottamastani viiden kuvan sarjasta (ja ignoratkaa nuo taustalla lojuvat sukkahousut, oikeasti täällä on aina tosi siistiä). Pointtina tällä kuvalla on vaihteeksi se, miten eriltä näytän näillä hiuksilla. En tajua!! Tajuatteko te?!? Ja tuo minun lempparipaitani näyttää miljoona kertaa paremmalta tummalla tukalla kuin sillä epämääräisellä en-ole-blondi-mutten-oikein-ruskeakaan -hiuspehkolla (siis olihan se kiva väri, mutta vähän... no epämääränen [tästäkin varmaan tulee epämääräinen jahka tämä väri vähän haalistuu]). Ainiin, ja tällä asulla olin juhlimassa Nataschan synttäreitä. Anteeksi miljoonat sulkuhuomautukset ja huuto/kysymysmerkkien liikakäyttö, minua väsyttää.
Tänään heräsin taas joskus yhdeksän aikaan ihanaiseen auringonpaisteeseen. Tottahan toki päätin sitten nukkua vielä puoli yhteen asti, mutta onneksi oli vielä siihenkin aikaan melkoisen keväinen ilma. Käväisin hakemassa Aldista aamukahviin maitoa + muuta jännittävää suuhunpantavaa, ja nautin toukokuismaisesta (?!) fiiliksestä kevättakilla ilman pipoa ja lapasia. Innostuin tästä keväisyydestä niin kovasti, että lähdin myöhemmin jopa kävelylle! Olkaa ylpeitä. Ja siis sehän oli tosi mukavaa. Olin jo unohtanut, miten kivaa on vain kävellä musiikkia kuunnellen ja antaa ajatustenkin vaellella sinne tänne.
Joo, en tosiaan oikein osaa muodostaa järkeviä lauseita nyt. Menen nyt (lue: kahden tunnin päästä) nukkumaan. Heippa.
perjantai 4. maaliskuuta 2011
Sarppa kymmenen vee täällä moi
Mulla tuli just mieleen yks toinenki juttu, josta haluaisin teille kertoa!
Olen keksinyt itselleni uuden kehittävän ja vähän nörtin harrastuksen (=pakkomielteen). Ennen kuin paljastan mikä se on, niin pakko kertoa vähän taustoja. Noh, kaikki sai alkunsa eräästä Facebook-pelistä (...), nimeltänsä Geo Challenge. Kuten voikin päätellä, kyseessä on maantietoaiheinen peli, jonka neljässä eri osiossa tunnistetaan lippuja ja maiden muotoja sekä sijoitetaan kartalle kaupunkeja ja kuuluisia nähtävyyksiä.
VIRHE. Piirsin sen kahdesti, huomasin virheen ihan liian myöhään, enkä jaksanut enää alkaa korjata tilannetta. Huomatkaa tosi hieno ja ei-yhtään-epämuodostunut tähti. Puolustukseksi voisin sanoa, että kello oli yksi yöllä...
Menen aina eniten sekaisin näissä Pohjois- ja Etelä-Amerikan lipuissa - melkein kaikki niistä ovat sinivalkoisia tai sinivalkopunaisia. Nyyh.
Suurin kysymyshän tässä on tietysti se, että oliko tästä urakasta mitään hyötyä? No, äsken pelasin yhden kierroksen, ja uusi ennätys on nyt 135. Kyllä tämä tästä vielä, 60 more to go... ;)
(Toisinaan voisi kanavoida energiansa johonkin järkevään, mutta huvinsa ja pakkomielteensä kullakin.)
Olen keksinyt itselleni uuden kehittävän ja vähän nörtin harrastuksen (=pakkomielteen). Ennen kuin paljastan mikä se on, niin pakko kertoa vähän taustoja. Noh, kaikki sai alkunsa eräästä Facebook-pelistä (...), nimeltänsä Geo Challenge. Kuten voikin päätellä, kyseessä on maantietoaiheinen peli, jonka neljässä eri osiossa tunnistetaan lippuja ja maiden muotoja sekä sijoitetaan kartalle kaupunkeja ja kuuluisia nähtävyyksiä.
Ette arvaakaan kuinka ärsyttävää on mokata tuossa lippujen tunnistamisessa! Varsinkin jos on tulossa parhaat pisteet ikinä, ja sitten ei tiedäkään miltä näyttää Guatemalan lippu ja kaikki menee ihan pilalle... Tuota pelaillessani alkoikin kiinnostaa, että kuinkahan monta lippua osaisi nimetä, jos ne kaikki olisivat nenän edessä tyrkyllä. Pakkohan se oli testata, joten ei kun googlettamaan. Löysin tällaisen pelin, jota olen tässä nyt muutaman kerran kokeillut. Ensimmäisellä yrityksellä sain muistaakseni tulokseksi vähän päälle 90/195 ja eiliseen mennessä ennätys oli 115 (tosin tuo peli on vähän lälly, kun samaan lippuun saa kokeilla montaa eri nimeä, eli virheitä saa käytännössä tehdä niin paljon kuin haluaa). Tämähän ei tietenkään pääni sisällä asuvaa perfektionistia tyydytä, vaan päädyin asettamaan itselleni varsin vaatimattoman tavoitteen: opettele tunnistamaan kaikkien maiden liput. Piste.
Aloitin urakkani eilen yöllä innosta puhkuen ja piirsin muutaman tunnin aikana hienot lyijäriversiot niistä Euroopan, Aasian ja Afrikan lipuista, joita en edellisellä pelaamiskerralla tunnistanut. Ja totta kai ne oli sitten myös väritettävä, vaikka olin aluksi ajatellut olla tekemättä sitä säästääkseni hermojani. Mutta, kuten Sarallekin sanoin, ei siitä muuten oo mitään hyötyä. Tänään sitten uhrasin vähän lisää aikaani ja tuhertelin paperille myös Pohjois-Amerikan, Etelä-Amerikan ja Oseanian vaikeimmat liput.
Oon tästä aika ylpeä! :D Onhan tuo aika kotikutoisen ja suttuisen näköinen, mutta siinä se viehätys juuri piileekin. Ja no joo, olisi kivempi, jos kuvassa olisi ihan kaikki liput, eikä vain nuo, joita en osaa kunnolla, mutta... Sitten olisi mennyt pointti ihan hukkaan.
(En tosiaan aikonut aluksi värittää kuvia, siksi nuo tyylikkäät merkinnät. :D)
Niin, taisin unohtaa mainita, että opettelen luonnollisesti kaikkien maiden nimet englanniksi. Eihän niissä nyt monissakaan isoja eroja suomenkielisiin versioihin verrattuna ole, mutta välillä joutuu hakkaamaan päätä seinään, kun pitääkin muistaa kirjoittaa Libanonin, Kyproksen ja Itä-Timorin sijaan Lebanon, Cyprus ja Timor-Leste...
Menen aina eniten sekaisin näissä Pohjois- ja Etelä-Amerikan lipuissa - melkein kaikki niistä ovat sinivalkoisia tai sinivalkopunaisia. Nyyh.
Suurin kysymyshän tässä on tietysti se, että oliko tästä urakasta mitään hyötyä? No, äsken pelasin yhden kierroksen, ja uusi ennätys on nyt 135. Kyllä tämä tästä vielä, 60 more to go... ;)
(Toisinaan voisi kanavoida energiansa johonkin järkevään, mutta huvinsa ja pakkomielteensä kullakin.)
Moi vaan
Leikin vähän suoristusraudalla, ja hahaha, terveisiä seitkytluvulle ja Charlien enkeleille...
Tulee tosiaan aika voimakkaat Jaclyn Smith -vibat tuosta tukasta, mutta ehkei se nyt haittaa. Ja tuli myös mieleen, että piilarit ois kivat. En ehkä uskalla tänne alkaa tilailla mitään, mutta sitten Suomessa taas kyllä! Vaikka on nämä minun lasitki nyt enemmän ku kivat, mutta silti.
Mutta yhyy, näiden hiusten väri on aivan epätasainen. Erottuu päivänvalossa ihan selvästi. Toivottavasti nuo tummimmat osiot nyt haalistuisivat sen verran, että ero vähän tasottuisi. En ikinä viittis mennä tämän kanssa kampaajalle että moi vaan korjaapas meikän hiukset. :D
Joo.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)