Ser du vad jag ser?

Heipä hei täältä hämyisen tunnelmallisesta kotikolostani. Hämyisen tunnelmallisesta siksi, että polttelen kynttilöitä ja kuuntelen Lauran patistamana innoittamana Bon Iveriä eli oih ja voih kun on hemppisolo.

(Kuvittele tähän väliin n. 10 minuuttia levotonta kiemurtelemista sohvalla ja 15 erilaista deletoitua aloitusyritelmää.)

Huoh. Tämän piti olla helppo postaus! Minun piti kertoa teille kuluneesta viikostani, josta olisi poikkeuksellisen paljon asiaa. Minun piti kertoa siitä, kuinka koulussa on ollut pitkästä aikaa kivaa ja mielenkiintoista ja siitä, että saatan ehkä sittenkin päästä aloittamaan projektiani jo keväällä ja valmistua ajoissa. Minun piti myös kirjoittaa siitä, mitä kaikkea olen viime aikoina suunnitellut ja pyöritellyt päässäni; mainittakoon esimerkkeinä kastelahja, naamiaisasu tulevan lauantain Halloween-synttäreille, joulujuhlaohjelma ja eräs vaihtareille järjestettävä teemailta. Tarkoituksenani oli hehkuttaa toissapäivänä postista hakemiani paketteja ja sitä, kuinka mahtavaa on joskus päästä autolla kouluun. Lisäksi oleellista olisi ollut mainita tämän päivän mielenosoitus Kemi-Tornion ammattikorkeakoulun puolesta, johon osallistuin ja jonka johdosta vilahdin moneen otteeseen illan uutislähetyksissä. Olisin myös saattanut kertoa sen, että minulla kävi eilen kiva vieras, jonka kanssa ilta vierähti nopeasti jutellen ja nauraen.

Niin. Sitten kirjoitin kynttilöistä, ja aloin miettiä asioita, joista en halua blogissa kertoa. Ja mitä tapahtuukaan ihmiselle, jonka käsketään olla ajattelematta sinistä jääkarhua? Yhtäkkiä juuri ne ajatukset, jotka haluaisin pitää vain itselläni, alkoivat pyrkiä ulos päästäni kaikkien nähtäville. Ja sitten tässä kävi näin.

Onnea teille, jotka jaksoitte yrittää ymmärtää. Hyvää yötä!

Ehkä tänään, ehkä tänään

Hieno sunnuntai. Katsoin tämän...



...ja purskahdin itkuun. (Okei, ei ollut puhtaasti videon vaikutusta, mutta silti.)

Haluaisin Turkuun niin kovasti, mutta tänä(kään) vuonna ei vaan pysty. Festareita edeltävänä viikonloppuna on häät ja seuraavana ristiäiset, ja kouluhommiakin pitäisi jossain välissä tehdä. Festareiden jälkeisenä maanantaina on pakko mennä kouluun, eikä minulla luonnollisestikaan olisi edes varaa lähteä.

Nyyh yhyy.

Seitsemän sekuntia aikaa

Heräsin aamulla järkyttävän huonoon oloon, kuin kivaa (eilen ahmitulla pähkinäsuklaalla ei varmaan ollut mitään tekemistä asian kanssa...). Olin kuitenkin superreipas ja kuoriuduin pois peittojen alta torkuttamatta kertaakaan - oon aika varma, että ajatus tulevan päivän iiiihanasta projektiseminaarista antoi minulle voimaa suoriutua tästä yli-inhimillisestä tehtävästä (...not). Suihkussa niheä kuvotus kuin ihmeen kaupalla katosi ja valui kuuman veden mukana viemäristä alas, minkä jälkeen aamu muuttuikin poikkeuksellisen hyväksi. Ehdin kerrankin juoda aamukahvit, syödä, meikata, "laittaa" hiukset, pukeutua, datailla ja pakata koululaukun ilman kiireen häivää. Enkä edes, no, yksinkertaisesti unohtunut kotiin liian pitkäksi aikaa ja alkanut kiskoa takkia niskaani vasta siinä vaiheessa, kun pitäisi olla jo hyvää vauhtia polkemassa kohti Kivirantaa, niin kuin minulla on viime aikoina ollut tapana. Harmi vain, että vaikka en itse pettänytkään itseäni tällä kertaa, niin Luontoäiti hoiti homman puolestani! Juuri kun olin polkaissut itseni liikkeelle, taivaalta iski joku aivan uskomaton viiden minuutin rankkasadekuuro joka kasteli vaatteet ja hiukset (nyyh!) aika perusteellisesti. ("Kiitos, mutta kävin jo suihkussa.") Tiedoksi kaikille, että myöskään uudet tummat farkut, valkoinen toppi ja vesisade eivät ole kovin toimiva yhdistelmä. En nähtävästi muistanut katsoa ennen lähtöä ikkunasta ulos, sillä epävakainen sää ja järjettömän kova tuuli tulivat minulle täytenä yllätyksenä. Ja siis voi Venäjä tuota myräkkää! Tuuli niin kovaa, että joki näytti virtaavan väärään suuntaan, mistä voittekin päätellä kuinka kivaa oli polkea sillalla ja kotimatkan vastatuulessa. Säätila on mennyt entistä pahemmaksi iltaa kohden - tällä hetkellä sataa aivan kaatamalla ja äänistä päätellen meidän katto lähtee lentoon ihan just...

Mutta takaisin menneisiin! Selvisin myrskystä huolimatta kouluun ja kuuntelemaan astetta edistyneempien kanssaopiskelijoiden esityksiä tekemistään projekteista. Tylsäähän siellä oli, aivan niin kuin noissa seminaareissa niin valitettavan usein tuppaa olemaan. Riehaannuin kolmanneksi tai toiseksi viimeisen esityksen aikana ja tein mulle ja Essulle hienot jengitatskat.

En tiiä mitä odotitte, mutta RAINBOW POWER! (Löysin muuten ihan huipun kuvauksen jengitatuoinneista yhdestä blogista: "Jengitatuoinnit ovat niitä kuvia, joita jokainen valtavirtalainen ei saa ottaa. Tai saa, mutta niillä ei ole merkitystä eikä sitä oikeaa sanomaa ja yhteenkuuluvuuden tunnetta. Jengitatuointeja ei moni tatuoitsija suostukaan tekemään ilman, että kuvan ottaja todistaa kuuluvuuden kyseiseen jengiin." NIIN KERTA.)

Jotenkin selvisin puuduttavan koulupäivän jälkeen uskollisella ratsullani kotiin asti, MISSÄ MINUA ODOTTI IHANA YLLÄRI: huusin aamulla semiläpällä huuto.netissä mustia Converseja 20 eurolla ja olin aivan satavarma, että joku kiero kyttääjä ehtii tarjota minua enemmän juuri ennen kohteen sulkeutumista (mikä tapahtui siis joskus yhden aikaan iltapäivällä), mutta EI! Meikän huuto jäi voittavaksi, ja saan mussukkaiseni kotiin viimeistään ensi viikon alussa. Siis jokaisella ihmisellähän pitää olla mustat tennarit, ja kakskymppiä plus postikulut on aivan naurettava hinta uudenveroisista Consseista (joskus muuten vannoin, etten tule ikinä käyttämään tuota nimitystä). Kunhan ne nyt vain sitten ovatkin yhtä uudenveroiset kuin kuva antoi olettaa...

Loppuilta sujuneekin sitten koneen, telkkarin, kirjan ja kaakaomukin äärellä. Kiva elämä! Mutta joo, olipa kerrankin (vähän liikaakin) kirjoitusintoa, minkä kyllä huomaa asiasta toiseen pomppimisesta ja tekstin yleisestä kökköydestä, MUTTA ei anneta sen häiritä. Nyt koitan päättää oliko a) ahdistavaa vai b) kivaa kirjoittaa päivästäni näin tarkasti. Illanjatkot!

How long do I have to climb up on the side of this mountain of mine?

Gaah, mulla on ollu korva tukossa jo kolme päivää, ja se on niin raivostuttavaa, että ihan just kohta teen jotain erittäin harkitsematonta. Tai sitten olen aikuinen ja raahaudun torstaina vähän normaalia aiemmin kouluun ja käyn itkemässä tästä ja parista muusta asiasta terkkarille. Jäykkäkouristustehoste in my mind, hrrhrhrh. Ja ähh ku ei ole nyt muutenkaan hyvä elämä. Mikään ei oikein kiinnosta, enkä jaksa innostua kivoistakaan asioista niiden ansaitsemalla tavalla. Koulutehtävät on syvältä ja kaikki kivat ihmiset asuu liian kaukana ja reissut peruuntuu ja en ikinä tee mitään jännää ja haluttaa kainaloon mutta ku ainut semipotentiaalinen kainalo on jossain hiton Norjassa ja hiuksetki lähtee päästä ja naama kukkii ja tulevaisuus on yhtä sumua ja GAAH. Ja ANTEEKSI ku oon tämmönen hirveä negistelijä ja puran pahaa oloani blogiin, mutta ei oikein muutakaan osaa.

Okei, kävin lauantaina pitkästä aikaa kävelyllä, ja välillä vaan istuin ja tuijotin jokea aka kaukaisuudessa loistavia kynttilöitä kivan musiikin säestämänä, ja tuli vähän parempi olo. Näin piisaminki! Mutta ei se vaan jaksa enää hirveästi lämmittää.

Mulla kaduttaa jo nyt tämän julkaiseminen, mutta ihan sama.

Vastaa kysymyksiin kuvilla

Olen maailman tylsin ja nappasin eräästä nimeltämainitsemattomasta yhteisöpalvelusta tällaisen iltatekemiseksi. Kaikki kuvat (paitsi tuo yksi omasta pärstästä) weheartit.com!

Keneltä haluaisit näyttää?

Lävistys, jonka voisit ottaa?

Kuinka pitkä olet?

Millaiset hiukset haluaisit?

 

Mitä teit tänään?

Mitä teit eilen?

Mitä joit viimeksi?

Lempikappaleesi ?

Minkä väriset silmät sinulla on?

Mitä harrastat?

Mitä odotat innolla?

Mikä on lempivärisi?

Miinakentällä on kiva tanssia

Joo moro. Viikko on taas hurahtanut, enkä ole saanut aikaiseksi yh-tään mi-tään järkevää. Olin suunnitellut olevani tosi ahkera ja tekeväni oppimispäiväkirjat sun muut alta pois ja äkkiä, mutta ei varmaan yllätä ketään, kun sanon että in my dreams. Voidaan kuitenkin sopia niin, että viime viikko oli meikäläisen syysloma ja tänään ryhdistäydyn. Ja nyt kun siellä kuitenkin nauratte, niin TIEDOKSI VAIN, että aloitin jo ko. tehtävää väsäämällä kansilehden. NIIN. Kyllä se viimeistään kolmen viikon päästä on valmis. (Miksi oi miksi meillä ei ole tiukempia deadlineja...)

Onneksi tällä viikolla tulee jotain rotia elämään, kun keskiviikkona on (aivan liian aikainen) lähtö Ouluun Eteenpäin-messuille markkinointihommiin. Tämän vuoksi täytyy piipahtaa huomenna koululla jelppimässä opintosihteeriä messumateriaalien pakkailussa ja lisäksi voisin opiskella jonkin verran faktatietoa HUMAKista, kun ei olekaan asiat niin hyvin hallussa kuin kuvittelin... (K: Onko teiän koulussa kulttuurituottajaopintoja? Minä: Joo on, mutta ne on tuolla eri kampuksilla. Nyt varmaan pitäis tietää tarkemmin, että missä. Ööö. Turussa ...ja jossain muualla. [Oikeat vastaukset ovat Turku, Kauniainen ja Jyväskylä. Almost there.]) Messuilla vierähtääkin pari päivää ja sitten on jo melkein viikonloppu taas. Hohhoi.

Mutta muuten on, krhm, kiva elämä. Tittidii.

Sillä päivä, se on kaunis

Lueskelin eilen vähän vanhoja postauksia, ja tuli parempi mieli blogin suhteen, kun julkaisemani jutut kuulostivat näin jälkikäteen tarkasteltuna huomattavasti järkevämmiltä kuin miltä ne kirjoitushetkellä tuntuivat. Muutenkin on ollut outoa olla kirjoittamatta tekemisistään jonnekin muualle kuin päiväkirjaan (johon itseasiassa en ollut vilkaissutkaan pariin viikkoon ennen eilistä), joten ehkä minä en nyt anna tämän hyytyä ihan kokonaan. Edelleenki vaan kaipailen sitä uutta kameraa, että saisi vähän mielenkiintoisemmaksi näitä tekstejä!

Viikko hurahti taas ohi hurjan nopeasti. Koulussa on istuttu ja kotona mähötty, liiankin kanssa. Mulla on oikeastaan vähän huono omatunto siitä, etten ole hirveästi käyttänyt vapaa-aikaani esim. vaihtareiden kanssa hengailuun. Osittain siksi, että se vähän niin kuin kuuluu tehtäviini, mutta myös siksi, että oikeasti haluaisin. Siellä on monta hurjan mukavaa tyyppiä, jotka olisi kiva tuntea paremmin. Harmi vaan, kun oon tunnetusti tosi kömpelö ja hidas tutustumaan ihmisiin. :D Mutta noo, ensi viikolla mennään porukalla keilaamaan, niin ehkä kaikki lähtee sen jälkeen rullailemaan vähän aiempaa sujuvammin.

Eilen oli tentti, ja oli ehkä ensimmäinen kerta ikinä, kun en lukenut juuri ollenkaan. Kävin juu läpi lehtorin väsäämän diasarjan, mutta siihen se sitten jäikin. Aamulla kuitenkin vain nauratti, eikä jännittänyt yhtään niin kuin yleensä ennen tenttiä. Stressaaminen olisikin ollut ihan turhaa, sillä hyvinhän se meni ja 4½ napsahti opintokorttiin arvosanaksi. Kyse nyt ei kuitenkaan ollut meikäläisen huikeista taidoista, vaan ihan vaan siitä, että se tentti oli superhelppo ja suurin osa porukasta suoriutui siitä alle puolessa tunnissa.

Illalla sitten päätettiin erään ihanaisen tyvären kanssa tehdä jotain mukavaa, ja päädyttiin valloittamaan Umpparin tanssilattia. Oli hurjan kiva ilta, ja oon ilonen siitä, että sain astuttua oman mukavuusalueen ulkopuolelle; on nimittäin aina vähän jännää hengailla ekaa kertaa kahden kesken jonkun kanssa, kun yleensä on ollut aina joku muukin mukana... ;) Mutta se kannatti!

Tänäänkin on tiedossa kivoja juttuja, sillä nappaan kämppiksen mukaan ja lähdetään Hotellille katsomaan Stand uppia! Eka kerta molemmille, oon kuullu juttuja, ettei ainakaan kannata istua eturiviin. Right?

Palaillaan!