Hidastaa haluaisin paluuta maailmaan

Oli kaikin puolin ihana ja täydellinen viikonloppu, enkä olisi millään halunnut palata tänne typerän arjen keskelle. Se tunne, kun maisemat muuttuvat sitä mustemmiksi mitä etelämmäs tullaan, on jotain ihan kamalaa. Tais jäädä sydän lopullisesti jonneki matkan varrelle! (Onneksi oli ees tuo yks karvakasa innoissaan ovella vastassa, niin vähän helpotti.)

Saatoin myös ehkä ihan vähän itkeä, kun siinä ennen (viivyteltyä) lähtöä hengailtiin sohvalla ja sitten alkoi soida tämä:



Voi minun murut.

Huomenna karu paluu todellisuuteen hopsauksen, enkun suullisen esitelmän valmistelun ja eräiden tyyppien läksiäisten suunnittelun myötä. Voin kertoa, että kiinnostus etenkin jälkimmäiseen on tasan 0, ellei jopa -100.

No ei oo turhan nastaa enää nousta aamuisin

Voi, en ole kirjoittanut pitkään aikaan, ja minulla on myös pitkästä aikaa vähän huono omatunto siitä.

Mutta voin lohdutukseksi (?) kertoa monia muitakin asioita, jotka ovat jääneet viime aikoina vähemmälle:

1. siivoaminen ja erityisesti järjestyksen ylläpitäminen (huoneeni muistuttaa kaatopaikkaa)
2. päiväkirjaan kirjoittaminen (no okei, tänään kirjoitin)
3. kirjeiden kirjoittaminen (NO OKEI, eilen kirjoitin sellaisenkin)
4. valmistautuminen tulevaan viikonloppuun (ai mitkä kaks laulua, jotka pitäis opetella ja miiiikä lahja)
5. terveellinen syöminen (viime viikolla kului huikeat neljä pakettia nuudeleita)
6. lukeminen (siis romaanien, koulukirjojen kanssa olen kyllä vaihteeksi taistellut)
7. nukkuminen (olen taas käynyt vähän ylikierroksilla ja viime yönäkin sain unen päästä kiinni vasta sen jälkeen, kun olin napannut Toffon kainaloon kehräämään rauhoittavasti)

Aikaa näiltä edellä mainituilta toiminnoilta ovat vieneet mm.:

1. epämääräinen rötvääminen
2. menetelmätyö
3. villasukkien kutominen (yhelle kaverille kihkih [LÄPPÄ])
4. yleinen ahdistuneisuus ja stressaaminen
5. surumielisyys
6. tutorvelvollisuudet

Niin. Ensi viikolla saan toivottavasti jonkunlaisen selvyyden loppuopintoihini, kun sain lopultakin varattua hopsausajan. Eihän siitä edellisestä kerrasta olekaan kuin kaksi vuotta... Stressin määrä myös vähennee hetkellisesti huomisen jälkeen, kun saadaan menetelmätyön esittely pois alta (ei puhuta siitä raportista vielä mitään). Viikonloppuna en tosiaankaan aio piinata itseäni tulevan viikon haasteilla ja kiireisillä aikatauluilla, sillä tiedossa on piiiitkästä aikaa reissu pohjoiseen ihanien luo. Kunnolla pohjoiseen, ei vain kotiin. Parasta.

Me vaikka vasta kohdattiin

On jännää, kun ajattelee paahtoleipien valmistumista odotellessaan jotain tiettyä laulua ja yhtäkkiä se alkaa soida naapurihuoneessa.

Kun yössä yksin vaeltaa,
voi kaltaisensa kohdata,
ja hetken tie on kevyt kaksin kulkea

Ei etäisyys, ei vuodetkaan,
ei mikään meitä erota,
kun hetken vain sut pitää saan ja unohtaa

En enää ikinä aloita yhtäkään lausetta sanomalla "minähän en".

Huohkis.

Tämä kuva ei nyt liity mitenkään mihinkään, mutta katsoin sitä pitkästä aikaa tänään ja tykkään siitä ja tykkään myös noista hiuksista.

Rakas, onneks sä oot siinä

No oli häät ja oli paljon rakkautta ja on uusi ihana jäsen suvussa ja osasin laulaa ja kakkukin maistui hyvälle ja kaikkea sitä! Oli myös parasta elää koko viikonloppu normaalista poikkeavissa kuvioissa ja unohtaa koulustressi ja aivan kaikki Tornioon liittyvä muutamaksi päiväksi kokonaan. Rentouttavaa oli tämä.

Vähän kökkö kuva, mutta todistettavasti olin lavalla! Nyt voin taas yliviivata yhden kohdan bucket listilta.

Onnistuneen esityksen jälkeen helpotti! Huomatkaa edessäni oleva viinilasi, jossa ei poikkeuksellisesti ollut vettä hömhöm. Jännitti niin hulluna, että oli pakko! :D

Linssi oli vissii vähän likanen. Mutta tykkään noista!

Eilen sitten oli se aiemmin mainitsemani Suomi-ilta ja kaikki meni tosi hyvin. Tanssittiin vähän lavatansseja, etsittiin kätkettyjä pääsiäismunia ja valettiin tinaa, ja tietysti myös syötiin kaikkia herkkuja aina laskiaispullista joulutorttuihin. Kivvaa! Nyt pitäis alakaa jolleki, en oo vielä aivan päättäny mille. Siivousta tai kouluhommia tai jotain. En yhtään tykkää näistä itsenäisistä päivistä, ku ei ole mitään järkevää syytä kaivautua sängystä ylös ennen yhtätoista. Byääh. Huomenna on onneksi englantia, niin saa jotain rotia elämään. 

Joo heippa.

Tää on niin läppä oikeesti, mä oon niin frozen

Eilen oli huikea päivä! Källitettiin yhtä ihanaa prinsessaa synttäreiden kunniaksi salakähmäisten juonien avulla, ja lopputuloksena oli mahtava yllätysillallinen täydellisessä seurassa ja koko loppuillaksi kasvoille liimautunut kestohymy. Kaikki onnistui paremmin kuin ikinä kuviteltiin, sillä vuosisadan huijauksemme meni uhriimme aivan täydestä, muaha! Onneksi tässä tapauksessa tarkoitus pyhittää keinot tai vaihtoehtoisesti "You got to be cruel to be kind". Rakkautta.



Tänään olen jopa ollut ahkera (paineen alaisena, mitenkäs muutenkaan), ja lukenut 50 sivua sosiaalisesta vahvistamisesta PLUS tehnyt muistiinpanoja. Vielä olisi kymmenisen sivua jäljellä, mutta sehän nyt ei ole homma eikä mikään. Yritin myös käydä varaamassa nuorisotiedotuspistettä ensi viikon teemailtaa varten, mutta sehän ei tietenkään tänään ollut auki (olisihan se jo pitänyt muistaa). Noh, huomenna kohtaan siis pahimmat pelkoni ja tartun kännykkään asian tiimoilta. Mietin vaan, että miten minusta voi ikinä tulla ammattilaista yhtään missään, kun en uskalla puhua puhelimessa. :D Moro.

Nyt voisin vähän siivoilla ja syödä jotain, minkä jälkeen viimeistelen tuon kouluhomman. Kivaa.

PS. Sarppa 1 - jalkapallo 0

Luojan kaunein ajatus

Tehtävä: opettele uusi laulu.
Ongelma: et omista nuotteja eikä niitä löydy myöskään kirjastosta.
Ratkaisu: pyydä kaveria skannaamaan nuotit ja lähettämään ne sähköpostiisi.
Ongelma nro. 2: sävel on liian vaikea opeteltavaksi ílman pianoa.
Ratkaisu nro. 2: Virtual Piano
Ongelma nro. 3: nuotit pitäisi tulostaa, mutta ei ole tulostinta.
Ratkaisu nro. 3: jäljennä nuotit käsin.

Mitä en tekisikään puolestasi rakkaani!

(Ja on aivan yliarvostettua odottaa seuraavaan päivään, jolloin pääsisi sekä tulostimen että mahdollisesti myös pianon äärelle.)

Anna minun sydämeeni uusi laulu

Ajattelin vähän matkia Lauraa, ja laittaa jopa pari (minun tapauksessani kökkölaatuista) kuvaa tähän sekaan. Tarkoitus oli kuvata yhtä sun toista päivään liittyvää, mutta kolmen otoksen jälkeen loppui energia. Tässä ne nyt kuitenkin ovat:

Tältä näytin tänään (huom. erittäin innostunut ilme).

Muun muassa tästä puhuttiin tutorkokouksessa.

Tätä aion lukea tänään.

Tyväret tulee myös jossain vaiheessa iltaa (yksi yhdeksän piste nolla nolla välilyönti väliviiva suurempi kuin) käymään ja tuhoamaan nuo eiliset hillat ja jäätelöt, kun syömättähän ne jäivät. Huomenna itsenäistä opiskelua eli lukupiirimateriaalin lukemista plus illalla synttäripirskeet jee. Viikonloppuna voisi vähän vaikka treenata laulua häitä varten, kun niihin on enää viikko aikaa, enkä ole hirveästi edennyt lähtötilanteesta. Hups.

PS. Tämä on soinut päässä monta päivää.

Yritä ymmärtää, ei ole helppoa tää

MORO. Yritän nyt ryhdistäytyä tämän kirjoittamisen kanssa. Eli tuota hmm...

Viikonloppu oli kiva.


Maanantai oli kiva.


Eilinen oli kiva.


Toivottavasti tästäkin päivästä tulee kiva.


Aamu ainakin alkoi hyvin, kun heräilin joskus vähän ennen kellon soimista (6.15?) ja havaitsin rakkaan karvakasani nukkuvan kyljessäni kiinni ja vielä oikein söpösti selällään. Yleensä tuo rontti koisaa jalkopäässä tai jossain ihan muualla kuin sängyssäni, joten tällainen kehräävä aamuylläri oli kyllä äärimmäisen ihana.

Koulussakin oli ihan jees päivä - katsottiin sosiaalisen vahvistamisen tunneilla Reindeerspotting ja Prinsessa. Kumpaakaan en ollut nähnyt, ja molemmat olivat kieltämättä melkoisen puhuttelevia (ja yllättäen oma elämä alkoi tuntua sittenkin aika onnelliselta). Oli luonnollisesti hitusen etovaa mennä lounaalle suoraan ensiksi mainitun dokkarin jälkeen, mutta yllättävän epäahdistava olo siitä kuitenkin jäi. JA NIIN, päähenkilö piipahti reissuillaan Kristianiassa ja voi elämä kun tuli ikävä Tanskaan ja etenkin Köpikseen! En toki itse Kristianiassa käynyt, mutta valkokankaalla vilahdelleet talot, puut ja kadut näyttivät niiiin ihanan tutuilta ja kotoisilta. Onhan se hyvä näin jälkeenpäin huomata, kuinka paljon Tanskasta sitten kuitenkin tykkäsi. Ehheh.

Loppupäivä menee varmaan aika rennoissa merkeissä. Jossain välissä tulee 1 kpl ihmisiä kylään, ja kaivoin sen kunniaksi pakkasesta hilloja sulamaan. Namnam. Sitä ennen voisi kyllä nukkua pienet päikkärit, kun viime yön unisaldoksi taisi tulla huikeat kuusi tuntia.

Heippa.