Pimeässä metsässä voit kuulla lauluni

Eli eli, uudenvuodenlupauksia ajattelin tehdä muutaman!

(Kymmenen pistettä sille, joka tietää yhteyden otsikon ja tekstin välillä!)

1. Aloitan uuden (liikunnallisen) harrastuksen. Tanssin muinaisina aikoina nykäriä seitsemän (!) vuotta ja rakastin sitä yli kaiken. En lukuisista syistä rahattomuudesta ja laiskuudesta johtuen saanut aikaiseksi jatkaa tanssia Tornioon muuton jälkeen, ja nyt olen ollut kaksi ja puoli vuotta harrastamatta ohjattua liikuntaa käytännössä ollenkaan, mikä on äärimmäisen turhauttavaa. Yritin kovasti ilmoittautua syksyllä kansalaisopiston zumbaan, mutta kaikki kaatui siihen, etten jaksanut lähteä näyttämään opiskelijakorttiani toimistolle, jotta olisin ollut oikeutettu opiskelija-alennukseen. (Kansalaisopiston toimipiste sijaitsee alle puolen kilsan päässä kotoani, miten niin laiska...) Tulevana vuonna aion kuitenkin ottaa itseäni niskasta kiinni ja alkaa harrastaa liikuntaa säännöllisesti, koska mikään ei ole parempaa kuin treenin jälkeinen euforia!

Meikä Tornionjoella. Not.

2. Alan syödä järkevämmin. Minulla on oikeasti aivan järkyttävän huonot syömistottumukset. Viime vuosien aikana olen onnistunut vähentämään einesten käyttöä rutkasti ja nykyään ajatus grillillä, Hesessä tai pitsalla käymisestä lähinnä ällöttää, mutta siltikin olisi vielä paaaaaljon parantamisen varaan. Lupaan alkaa syödä enemmän hedelmiä ja vihanneksia, panostaa enemmän ruuanlaittoon ja vähentää karkin ym. epäterveellisen syömistä rutkasti. JA mikä tärkeintä, lupaan opetella säännöllisen ruokarytmin. Nykyään saatan varsinkin vapaapäivinä aloittaa aamuni pelkällä kahvilla ja syödä ensimmäisen kerran ruokaa vasta kahden-kolmen aikoihin. Niinpä niin.

3. Luen paljon kirjoja. Kuten jo edellisessä postauksessakin mainitsin, olen alkanut lukea taas paljon enemmän ja se on mahtavaa. Samaa rataa siis jatkan.

4. Vietän vähemmän aikaa tietokoneella istuen. Tämän myötä vapautuu hurjan paljon enemmän tunteja edellä mainituille jutuille plus ystäville ja muulle sosiaaliselle elämälle. Piste. (Oikeasti kuulostan todella ällöttävältä lusmulta ja laiskurilta näiden lupausten perusteella. :D)

5. Valmistun vuoden päästä. Minulla on ollut tähän asti vähän hälläväliä-asenne tuon valmistumisen suhteen ja olen ajatellut, että puoli vuotta sinne tai tänne, ihan sama. Mutta nyt kun tiedän, että minun on aivan aikuisten oikeasti mahdollista valmistua oikeassa aikataulussa, niin haluan kaikin voimin pyrkiä siihen. Katotaan vaan sitten ens vuonna...

En nyt tiedä huokuuko se tuolta rivien välistä, mutta sellainen yhteinen lupaus tai tavoite taitaa olla onnellisuuteen pyrkiminen. Haluan voida paremmin niin fyysisesti kuin henkisestikin, mikä ei kyllä onnistu ilman vähän tällaisia suurempia elämänmuutoksia. Ja tarkoitus olisi, että näistä jutuista tulee oikeasti pysyviä, eikä niin, että olen puoli tammikuuta karkkilakossa ja ilman tietokonetta ja sitten sorrun taas. Mutta katsotaan miten käy.

Mitä sinä lupaat vai lupaatko mitään?

Kuvat We heart it

I'M GONNA LOVE YOU LIKE I'M INDESTRUCTIBLE

Minulla on taas vaihteeksi käynnissä jokin outo tunnemyrsky. Miten sitä nyt kuvailisi; haluaisin, että elämässäni olisi joku, jota voisin ajatella kuunnellessani Robynin Indestructiblea ja että voisin samalla kokea sellaista pakahduttavaa tunnetta jossain tuolla sydämen tienoilla. Aika lällyä ja kornia ja ties mitä kaikkea, mutta sitä tämä (rakkaus)romaanien lukeminen teettää (Aikamatkustajan vaimo ja Sinä päivänä = täydellisyyttä). Näitä epämieluisia sivuvaikutuksia lukuunottamatta on ollut varsin miellyttävää huomata lisääntyneen lukemisen ja vähentyneen koneella istumisen vaikutukset päänsisäiseen elämääni. Ajattelen nykyään paljon enemmän (siis järkeviä asioita) ja tunnen olevani jokseenkin, hmm, fiksumpi kuin vielä vuosi sitten. Tiedä sitten onko tuo totta, mutta tunne on ainakin mukava. Eläköön sivistys!

Ja sitten vähän maanläheisempiin aiheisiin. Voisin palata viime viikon tapahtumiin vähän perusteellisemminkin, mutta tiivistettäköön kaikki oleellinen tähän: Late on ihana. Itse joulusta sen verran, että se meni ohi yhtä nopeasti kuin tulikin. Tuttu ja turvallinen joulufiilis antoi odotella itseään aivan aattoiltaan asti, enkä oikein vieläkään ole varma, saavutinko sitä ollenkaan. Mutta ehkä se ei haittaa, ehkä kaiken ei tarvitse aina olla niin kihelmöivän jännittävää kuin aina lapsena. Kai minä sitten olen tullut vanhaksi. 21-vuotiaana, en olisi ikinä uskonut sen tapahtuvan näin aikaisin.

Noniin, taas lipsuin sivuraiteille... Joulu oli kyllä hurjan mukava, ei siinä. Aatto sujui aluksi suurin piirtein samalla kaavalla kuin aina ennenkin - riisipuuroa, kuusen koristelu ja haudoilla käynti - mutta sitten, krhm, unohduttiin pelaamaan Besserwisseriä ja Ristiseiskaa (voitin!) äitin, Karin ja Harrin kanssa aaaaika pitkäksi toviksi, mistä johtuen saunottiin ja syötiin noin kolme tuntia normaalista aikataulusta jäljessä. Lahjojen kimppuun päästiin vasta joskus kymmenen aikaan, minkä jälkeen pelattiin "vähän" lisää paria uutta lautapeliä. Kivaa oli!

Joulupäivä meni röhnötellessä kotona, mutta illalla lähdin vähän ennenaikaisiin Tapsantansseihin ja moikkaamaan yhtä ihanaa. Käytiin Kievarissa istuskelemassa ja oli maailman oudointa nähdä ympärillä niin mon-ta tuttua naamaa. Voi Kemijärvi ja sen pienet piirit. Aamuyöllä keli oli maailman surkein ja olin suht väsynyt ja erittäin raivoissani eräälle nimeltämainitsemattomalle henkilölle, joten en kehdannut lähteä ajelemaan yksin kotiin, vaan jäin Sohvin luokse yöksi. Mutta oli kaiken kaikkiaan hurrrrjan mukava ilta, kiitos tästä!

Djooooooooh, en jaksa kirjottaa enempää. Tämäkin vaati jo ihan järjettömän suuria ponnisteluja. Palaan viimeistään UUDENVUODENLUPAUSTEN merkeissä. En ole koskaan ennen moisia tehnyt, mutta nyt ajattelin yrittää. Muahahaha. Heippa.

By the river on the westside

Tidiiii. Tämä on nyt kiertänyt muutamien tuttujen blogeissa, niin minäkin sitten! Eli koontia vuodesta 2011.

Kuukausi kerrallaan

 1. Mitä tapahtui tammikuun ensimmäisenä päivänä?
- En nyt tarkalleen muista mitä tapahtui, mutta Inarissa olin. Mielenkiintoisia reissuja ihmisen elämässä... :D

2. Mikä oli helmikuun tärkein päivä ja miksi?
- Eiköhän se ollu helmikuun eka, kun vaihto alkoi. En tajua, että siitä on jo melkein vuosi!

3. Miksi tuon maaliskuun voisi elää uudelleen?
- No tuota, maaliskuu oli aika vaikea kuukausi, mutta ehkä sen juuri siksi voisi kokea uudestaankin. Ja oli kivat synttärit!

4. Mitä mieltä olet huhtikuun tapahtumista?
- Huhtikuu oli kiva. Aloin päästä yli pahimmasta koti-ikävästä ja tutustua ihmisiin paremmin, kävin Kööpenhaminassa pari kertaa, sain ihania vieraita ja otin tatuoinnin!

5. Millainen mielialasi oli toukokuussa?
- Paranemaan päin edelleen. Oli jo aivan kesä ja paljon kivaa tekemistä ja kotiinpaluukin alkoi kivasti lähestyä. SUOMI VOITTI ja esseehommat ahdisti, mutta myös palkitsi. (Ihan vaan tiedoksi, että lunttaan näitä juttuja blogista, kun en millään ite muista mitä tapahtu milloinkin...)

6. Millainen sää oli kesäkuussa?
- Kuuuuuuuuuuuuuuuma.

7. Mitkä olivat heinäkuun parhaat hetket?
- Ihan yleisesti ottaen se, että olin taas kotona. Ystävien ja perheen (eritoten erään hulttioveljen) kanssa vietetty aika!

8. Miten elokuu lähti käyntiin?
- Aika rennosti lomaillen muistaakseni.

9. Masensivatko syyskuun säät?
- Ei masentaneet ei.

10. Miksi muistelet mielelläsi lokakuuta?
- Noooo lokakuussa oli sähköä ilmassa ja silleen. Sitten myös syntyi kummityttönen.

11. Mitä olisit halunnut tehdä toisin marraskuussa?
- Olisin ehkä voinut ottaa ihan hitusen rennommin, mutta marraskuu meni muuten oikein hyvin. Se oli ehkä tämän vuoden parhaimpia kuukausia.

12. Mitä tapahtui joulukuussa?
- Joulujuhlan valmistelu sekä tuutorointi- ja kouluhommat on tässä päällimmäisenä mielessä. Mutta nyt: RELAX, TAKE IT EEE-EEEAA-SYY.

Viihdettä

13. Mikä on ollut vuoden paras bändi?
- Pariisin Kevät on kestosuosikki, muuten olen ollut innoissani esim. Kakkmaddafakkasta ja Haloo Helsingistä. Mutta joo, tämä vuosi on ollut ehkä enemmän yksittäisten biisien kuin bändien vuosi.

14. Mikä on ollut vuoden paras biisi?
- Sanotaan nyt Maailman toisella puolen, kun se tuli ekana mieleen.

15. Mikä on ollut vuoden paras elokuva?
- Ääää, oon tainnu käyä kattomassa tasan yhen uuen leffan, ja se oli uusin Pirates of Caribbean, mutta ei se kyllä paras ollut. En tiedä.

16. Mikä on ollut vuoden paras tv-sarja?
- Nooooo Klikkaa mua oli ainut uus, jonka jakso seurata kokonaan.

17. Kuka on ollut vuoden paras näyttelijä?
- Edelliseen viitaten Minttu Mustakallio on kyllä ihan huippu. Ja yhtä Chace Crawfordia taisin kuolailla alkuvuodesta.

Toverit ja muuta mukavaa

18. Ei ole olemassa tätä kysymystä enää. :(

19. Kuka on ollut vuoden paras kaveri?
- En rupia tämmösiä tässä nyt. Kyllä te tiedätte itsekin!

20. Mikä on ollut vuoden paras päivä? (Miksi?)
- Juhannusaatto, koska tulin silloin kotiin ja se oli parasta.

21. Oletko matkustellut paljon?
- No en nyt mahottomia, ottaen huomioon mimmoset mahollisuudet ois ollu seikkailla Euroopassa. Mutta jonkun verran kuitenkin.

22. Oletko saanut uusia ystäviä?
- Jooo.

23. Mitkä ovat suurimmat saavutukset?
- Toistan itseäni, mutta se, että olin Tanskassa. Ja se, miten paljon oon kasvanu tämän vuoden aikana.

24. Mitä kaikkea olet oppinut?
- Paljon itsestäni ja siitä, miten kaikki ei olekaan niin mustavalkoista kuin vielä muutama vuosi sitten luulin. Olen oppinut ottamaan asiat kevyemmin ja olemaan stressaamatta turhista. Konkreettisestikin olen varmaan oppinut paljonkin (esim. sanomaan "kippis" noin miljoonalla kielellä).

25. Mitkä olivat parhaimmat, uudet kokemukset?
- Ulkomailla asuminen (hohhoijaa), julkisesti laulaminen, VAUVAN kanssa hengailu (:D) ja semmoiset.

26. Mistä olet ylpeä?
- Tuota yhtä juttua ei varmaan tarvi enää ees sanoa. Sitten siitä, että oon saanu kaikki koulutehtävät hoidettua ajoissa ja että selvisin kv-tuutorin hommista ainaki semisti kunnialla ja ööäääm etten jääny mahottomasti itkemään erään perään. Oon myös ylpeä esim. yhestä Niinasta!

27. Mikä vuodenaika oli paras?
- Syksy.

28. Mikä hetki oli unohtumaton?
- Häät ja ristiäiset ja tatskahommat ja Suomen voitto ja synttärit ja ja ja...

29. Kenen kanssa vietit paljon aikaa?
- Tanska-ihmisten, Lauran (ottaen huomioon kuinka paljon ollaan oltu samassa maassa ja samalla paikkakunnalla!), Saran, Essun, Ennin, muidenki humakkien ja yhden kivan, jota mulla on taas ikävä.

30. Moneenko ihmiseen ihastuit?
- Olihan noita aika monia varsinki tässä syksyllä (......), mutta vakavammin yhteen.

31. MITÄ olisit tehnyt toisin?
- Olisin yrittänyt olla sosiaalisempi Tanskassa ja elää koko vuoden enemmän omien ihanteiden mukaisesti.

32. MIHIN olit pettynyt?
- No vähän tuohon vaihtokokemukseen tavallaan, mutta omasta asenteestahan se oli paljon kiinni, eli kai sitten itseeni.

33. MITÄ olisit vielä halunnut kokea?
- Olisin halunnu lähteä Eviksille ja festareille, mutta aina ei onnaa.

34. MIKÄ oli kamalin kokemus?
- Yks hirveä hillareissu. 

35. MIKÄ suututti eniten?
- Vaikeudet muiden ihmisten kanssa.

36. KENELLE olet vihainen ja miksi?
- En ole vihainen kenellekään.

37. KETÄ et olisi halunnut koskaan tavata?
- Yhtä hämärää häiskää Tanskassa. Onneksi tavattiin vaan sen kerran nopeasti.

38. MITÄ itse olisit voinut tehdä toisin?
- Kts. kysymys nro 31.

39. OLETKO oppinut virheistäsi?
- Ainaki jonku verran.

Kesäkesäkesä

40. Millainen kesä oli?
- Iiihan jees.

41. Paistoiko aurinko?
- Paistoi.

42. Mitä kaikkea tuli tehtyä?
- Normihommia, mökillä käyntiä, pelailua, hengailua, paljon lukemista...

43. Hulluin paikka jossa vietit yösi?
- En minä vietä öitäni hulluissa paikoissa. :D Mutta varmaan viiminen Tanska-yö, ku oltiin ensin Marielystissä ja sitten Mathiaksen kämpillä valveilla siihen asti, että oli aika hypätä taksiin ja lähteä kotiin.

44. Kesän parhaat hetket?
- No samat ku heinäkuun parhaat hetket.

45. Kesän parhaat tyypit?
- Tanska-ihmiset, Laura ja Harri.

46. Olitko festareilla, missä?
- En.

47. Paras kesäbiisi?
- Aurinko.

48. Lihoitko paljon?
- Mmmhh...

49. Oliko kivaa palata arkeen kesän jäljiltä?
- Oli joo.

Tämä vuosi

50. Oliko tämä paras vuosi ikinä?
- Ei ole vielä mukavuudessa abivuoden voittanutta, mutta kyllä tämä on ollut yksi parhaista.

51. Olisitko jättänyt tämän vuoden elämättä?
- Enn.

52. Millaisia toiveita sinulla on vuodelle 2012?
- Ois ihan kiva valmistua jaaaa tuota no. Niin. Olla onnellinen.

53. Voittaako vuosi 2012 vuoden 2011?
- HOPPAS DET.

Honey, I'm home

Tulin tänään piiiiitkästä aikaa Kemijärvelle. Käytiin tullessa paikallisessa Supermarketissa aka Koipparilla ja siellä oli viimeisen neljän kuukauden aikana tapahtunut mielenkiintoisia sisustuksellisia muutoksia (lue: seinät oli maalattu)! Oli hämmentävää. Hämmentävää oli myös se, etten törmännyt kauppareissulla yhteenkään tuttuun. No okei, suurimman osan työntekijöistä tunnen naamasta tai nimeltä, mutta ei niitä lasketa. Paitsi yksi kiva, jonka kanssa vaihdoin muutaman sanan, ja joka kehoitti minua samantien palaamaan takaisin sinne mistä olin tullutkin. Kaikella rakkaudella tietysti.

Ei nyt mene ihan kronologisesti nämä jutut, mutta käytiin ennen lähtöä myös mutka Haaparannan puolella Skopunktenissa, ja sieltä tarttui mukaan talvikengät, joita olin jo pariin kertaan vilkuillut sillä silmällä. En ollut aluksi aivan täysin vakuuttunut niiden sopivuudesta minulle, mutta kun jotkut talvipoposet oli lopultakin pakko saada, enkä kehdannut enää lähteä kiertelemään muita kauppoja, niin päätin sitten kiikuttaa kyseiset yksilöt kassan kautta kotiin. Onneksi tein sen, sillä nyt olen ihan rakastunut! Kuvakin olis kiva, mutta edelleenkään en omista toimivaa kameraa ENKÄ jaksa etsiä Skopunktenin sivuilta.

Huomenna ajattelin treffata yhtä maailman ihanimmista. Vähän pelottaa hypätä auton rattiin näin pitkän tauon jälkeen ja suoraan tuollaisille mielenkiintoisille talvikeleille (meinattiin ajaa tullessa poron päälle!), mutta ehkä se tästä. Ja näemmä automaattisesti oletan, että minun on siirryttävä paikasta a paikkaan b, että voidaan tavata. Tervetuloa kotiin tosiaan... Ensi viikolla pitäisi taikoa jostain ihmisille joululahjat ja autettava äitiä jouluvalmisteluissa. Ja ja ja. Kaikkea sellaista.

AINIIN PAKKO VIELÄ KERTOA, että voitin MouMoun blogin arvonnasta paketillisen värillisiä piilareita! Minä! Kaikista yli kolmestasadasta osalliistujasta! Olen vieläkin aivan hämmennyksissäni, mutta myös iloinen. Kerranki oli hyvä tuuri! Erivärisistä silmistä lupaan laittaa heti (kehnoa) kuvamateriaalia, mutta jääköön valitsemani väri vielä salaisuudeksi. ;) (Tosi iso salaisuus a) niille, jotka lukee MouMouta tai b) niille, jotka tuntee minua vähääkään.)

Mutta nyt unille, väsyttää simona! Öitäpöitä.

HUOH

Eilen soi puhelin:

Tutorvastaava lehtori: Oisko mitenkään mahollista, että lähtisit huomenna sinne Rovaniemelle abipäiville? *koiranpentukatseäänensävy*
Sarpan ajatukset: Ei. Sano että ei ole mahollista, sulla on vaikka kuinka paljon muutaki tärkiää tekemistä.
Sarpan suu: No periaatteessa voisin...
Ajatukset: ETKÄ VOI!
Suu: ...mutta kuinka pitkään siellä menee?
Lehtori: Viiteen mennessä oltais takasin.
Ajatukset: Ei ei ei. Raportti pitää kirjottaa. RAPORTTI!
Suu: Nooo enköhän minä voi tulla.
Ajatukset: ............................

Näkyy sitten RAMK:n abipäivillä.

Hra Tilkanen puolisoineen

Ei ole ensimmäinen kerta, kun päätän postata hetkenä, jolloin pitäisi ehdottomasti olla jo nukkumassa. Huomenna on nimittäin edessä aiiiikainen herätys ja lähtö markkinointikäynnille Ranuan lukiolle. Markkinointi on tutorhommista vihoviimeisin, jota haluaisin tehdä (tämä onkin vasta toinen lukiovierailu kaksivuotisen tutorhistoriani aikana), mutta ku mutinaamutinaamutinaa. Olen kyllä lusmuista lusmuin ja nytkin lyöttäydyn samalle reissulle Saran kanssa, ettei vaan tartte mennä yksin. Hirveä olen, ANTEEKSI oi sinä mahtava tutorvastaava. Katsotaan sitten tammikuussa, josko ryhdistäytyisin tuon Kemijärvi-Posio-Kuusamo -akselin kanssa... (NOT). :D

Joo, muutenkin pitäisi tässä vielä tsempata viimeisten juttujen kanssa ennen joululoman aloittamista. Yksi isompi kouluhomma odottelee kirjoittamistaan, ja lisäksi pitäisi hommata nelosjakson harjoittelupaikka. Tiedän jo, minne haluaisin, mutta en vain saa aikaiseksi lähettää sähköpostia. Kuinka vaikiaa voi olla! (Huomenna sen teen. Tai ylihuomenna. Tai sitä seuraavana...) Mieluisampia pre-joulu-puuhailuja ovat sitten joululahjat ja -kortit, joiden ostamiseen/tekemiseen pitäisi taikoa jostain sopiva väli. Tietysti jos supistaisin päivän datailumäärän n. tuntiin, niin kummasti varmaan alkaisi löytyä aikaa noillekin hommille. JA AINIIN, meinasin unohtaa yhden hyvin oleellisen asian, eli JOULUJUHLAN, joka on jo viikon päästä (Masa, mitä tapahtu?!). Sitä varten pitäisi ohjata yks näytelmä esityskuntoon, kirjoittaa tarina ja valmistella tietovisa. Ehtii ehtii ehtii.

Tänään ostin lopultakin joulukalenterin. Fazerin sellaisen. Sain syödä kuusi suklaata kerralla. Ja spoilata melkein kaikkien luukkujen sisällöt Saralle, joka osti myös samanlaisen kalenterin. Hihi.

Pidettiin myös Linnan Juhlien kisastudiota. Oli aika lamet kättelyt tänä vuonna ja nyppi aika paljon, ku kommentaattorit sössi minkä kerkes. Onneksi Jenni Vartiainen ei pettänyt ja oli upeana. Ensi vuonna parempi meno. PAVE PRESSAKSI. Ja eräät aktivistit kutsuvieraslistalle.

Ei mulla muuta, mooi.

Let our love be free

Se tunne kun se tunne.

"I will always remember now that love is liberty. That was the lesson it took me so many years to learn. That is the lesson that sent me into exile and now sets me free again. I will always remember you, and you will remember me, just as we will remember the evening, the rain on the windows, and all the things we’ll always have because we cannot possess them." -Paulo Coelho

(Tähän väliin pari huokausta.)

Miniloma itsenäisyyspäivään asti, siivouspäivä, ystävä tulee huomenna. Joulukin on kohta, vaikkei ulkona siltä näytä. Elämä on hyvä.

Con teee partiiiroooo

Onko ihan normaalia lukea Paulo Coelhon rakkaussitaatteja tähän aikaan aamusta ja nieleskellä kyyneleitä? No ei minustakaan, mutta jos kuitenkin sallittaisiin se minulle tänään.

"Rakkaus ei ole mikään totunnainen tapa, moraalinen vastuu tai velka. Sitä ei voi määritellä. Rakasta kyselemättä liikoja. Rakasta, siinä kaikki."

Näistä rakastamisen epämieluisista sivuvaikutuksista huolimatta suosittelen lämpimästi itse kutakin toteuttamaan tuota boldattua kohtaa elämässään. Se palkitsee, vaikka aiheuttaakin joskus myös kipua. Niin.

Ja nyt lopetan, ennen kuin menee liian syvälliseksi.