Woman's heart is like a wall that needs scraping

Oon sanonu tämän tsiljoona kertaa aiemminkin, mutta toistetaan nyt vielä: sydämen kuunteleminen on parasta mitä ihminen voi tehdä. Mulla on takana niin hienot kaks viikkoa, ettei ees sanat riitä kuvaamaan niiden upeutta. (Unohdetaan se, että jouduin myös vähän ressaamaan ja kilahtelemaan eräälle uskomattoman töhölle kaksilahkeiselle; ne on vaan pieniä pisaroita tässä mahtavuuden meressä.) Ihania uusia kokemuksia, uskomattoman hienoja ihmisiä ja auttavan käden ojentamista niin konkreettisesti kuin vertauskuvallisestikin ilman minkäänlaista rahallista palkkiota. Tuntuu ihan mielettömältä ajatella, miten monen ihmisen elämään on voinu vaikuttaa positiivisesti ihan vaan sillä, että on olemassa ja antaa kaikkensa. Samalla tavalla sain iteki niin paljon, että ihan pakahdun ja melkein kyynelehdin nyt. Kiitos, gracias, ありがとう, děkuji, teşekkür ederim, köszönöm, спасибо. <3

(Lupaan että laitan tänne vähän tarkempaa kertomusta, kunhan saan kuvia muiden kameroista - otin ite ehkä seittemän.)

Nyt olen Tupoksella ja seuraavat kaksi viikkoa tulevat kulumaan vähän erilaisissa merkeissä - nimittäin lapsenvahtina (en nyt tiedä kuinka paljon pienen esikoululaisen kanssa hengailu poikkeaa kahdeksan 19-23 -vuotiaan ja yhden erityisen itsepäisen 27-vuotiaan paimentamisesta, mutta kuitenkin). Lisäksi täytyy tässä kirjoittaa pari raporttia, suoriutua muutamasta pienestä velvollisuudesta ja esim. lähteä katsomaan yhtä kahta suht miellyttävää bändiä Piknikkiin keskiviikkona. Just nyt elämä on hyvä, ja jaksan taas vähän aikaa luottaa siihen, että tulevaisuudestakin tulee valoisa.