WHAT A BEAUTIFUL MORNING eiku

Heräsin tänään jostain todella hämäräperäisestä syystä pirteänä jo kuudelta. Normaalitilanteessa olisin vain kääntänyt kylkeä ja yrittänyt jatkaa unia, mutta tänään päätin leikkiä aikuista! Nousin siis samantien ylös ja nyt nautiskelen pitkästä aikuisaamusta. Siihen sisältyy mm. Huomenta Suomea (joka ei muuten ollut vielä edes alkanut kun aloin kirjoittaa tätä!), aamutee (en sattuneista syistä uskalla käyttää tuota kahvinkeitintä ennen erinäisiä puhdistustoimenpiteitä) ja aamupuuro. Päätin olla kriiseilemättä siitä, mihin huoneeseen jätän harjoittelupaikalla tavarani ja olla tosi reipas tänään. Minä olen vain ihminen, ne on vain ihmisiä, miksi minun pitäisi stressata. Ihmettelen vieläkin, miten voin ikinä mennä oikeasti töihin, kun tämäkin on jo näin vaikeaa... :D Mutta noh, ehkä nämä aikuisaamut kasvattavat! (Huom. monikko - ajattelin kokeilla tätä uudestaankin. Hah. Katotaan vaan, niin huomenna jo kuorsaan aivan tyytyväisenä puoli kaheksaan asti...)

Nyt olen hukannut jo huikean vartin tämän merkinnän väsäämiseen. Olikohan tämä nyt sitten fiksua. Ehkä ei. Mutta ei se haittaa. Näin harvinaisesta tilanteesta oli pakko tiedottaa. Nyt sitä teetä!

PS. Minulla on hikka.

Terveisiä jännän ääreltä

JÄNNITTÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄ.

Tunnin päästä pitäis olla tuolla perehtymässä hommiin ja hui kun alko tuntua mahanpohjassa hassulta! Oon tässä yrittäny psyykata itteäni olemalla feikisti innoissani, saa nähä toimiiko. Apua apua apua. Onneksi paistaa aurinko, niin on hyvä mieli! Se vaikuttaa paljon. Ehkä. Kai. Iik. Apua.

Noniin, no mennään vaan

Hän, joka sanoi ettei enää kertaakaan ennen valmistumista poistu Torniosta mihinkään, on kohtapuolin lähdössä Ouluun harjoitteluhommiin. Periaatteet, mitä ne on? Noh, liikkeellä on kiva olla, terkkuja vaan Kemppaan, Nurtsille ja Nykøbingiin. (Osasin muuten vieläkin tehdä ulkomuistista tuon ø-kirjaimen!) Minusta tuntuu muuten todella vahvasti siltä, että seuraavien viiden viikon aikana tapahtuu jotain todella oleellista koko loppuelämäni kannalta. Tarkoitan siis että esim. tapaan jonkun ihmisen tai teen jonkun päätöksen, joka tulee radikaalisti muuttamaan tulevaisuuttani. Kuulostaa vähän höpöhommilta, mutta ku oon aivan varma! :D

Jep jep, meen vielä tiskaamaan viimiset astiat ja sitten pian menoksi.

C'est la vie!

Nyt jos koskaan haluaisin, että minulla olisi toimiva kamera! Laittaisin tänne kuvan Toffosta, joka nököttää varsin hupaisassa asennossa tuolla peittokasan keskellä. Näyttäisin teille uutukaiset hiukseni, joita ihana Enni tuunaili aiemmin tänään (niinkin radikaalisti kuin kerrostamalla...). Ja no, olisi ollut vaikka kuinka monta hyvää kuvauskohdetta tässä viime päivien aikana, MUTTA EI VÄKISIN.

Huomenna on viimeinen tentti ja sen jälkeen olen kahta harjoittelua, pofoa, urasuunnittelun verkkokurssia, projektia ja opparia vaille valmis yhteisöpedagogi. Teoriassa kuulostaa aika vähältä, mutta aika rankka vuosi taitaa olla edessä. Siitä huolimatta, kohta koittaa se hetki, kun villit opiskeluajat ovat ohi ja minun pitäisi olla aikuinen. Hah, ei ikinä! Vaaaaikka kieltämättä olen viime aikoina huomannut itsessäni epäilyttäviä merkkejä aikuistumisesta. Asiat eivät enää jännitä samaan tapaan kuin nuorempana, olen vähän oppinut hillitsemään tunnekuohuja (itkun pidättely on oleellinen taito ihmisen elämässä) ja... no, jotenkin vain. Viime syksyn identiteettikriisi (ts. post-exchange identity crisis [ihan ite keksin]) on vissiin alkanut helpottaa.

Nyt pitää siivota ja laittaa Toffelin kamoja kasaan. Kari ja Jatta tulevat kohta käymään ja vievät mussukkaiseni mennessään Kemijärvelle äipän hoidokiksi harjoitteluni ajaksi. Tekee pahaa jo ajatellakin, kuinka ikävä voi tulla yhtä kehräävää karvakasaa... Nooo, onneksi viisi viikkoa on paljon lyhyempi aika kuin viisi kuukautta. :) Harmi muuten kun en itse pääse käymään kotosalla, kun huomenna on se tentti. Olisi ollut hurjan kivaa. Noh, aina ei voi voittaaaaaaaa.

Heippa.

PS.

Simple

Haluaisin kirjoittaa tähän jotain yksinkertaisen kaunista, mutta nyt ei irtoa. Kerron vain, että minulla oli suurimmaksi osaksi kiva viikonloppu, jonka aikana sain mm. hankittua harjoittelupaikan Oulusta. Vähän jännittää lähteä sinne noin vain, mutta tämän tilanteen kanssa on ollut maailman eniten "koska sydän sanoi niin" -tunne, niin ei siitä voi ainakaan mitään pahaa seurata. Ei sydämen kuuntelemisesta ole koskaan seurannut. Niin. Lopuksi pari ajankohtaista illan piristystä from Just Little Things!