Aika vei meiltä sen

Minun juhannukseni näytti tältä:

Pikareissu parhaimmalle mökille! Taidettiin olla talven jälkeen ekoja, jotka sinne meni (ja sen oli näköstäki), eikä siellä myöskään ollu ketään muita ku me. Kaukana on ne ihanat ajat, kun juhlittiin juhannusta aina vähintään parinkymmenen sukulaisen voimin. Nyyh.

Poseerasin saunan portailla.

Tehtiin Fannin kanssa kaarnalaivoja (yksi kaatui ja upposi).

Poseerasin kannon päällä.

Tuotaammmm....

"OTA KUVA MINUSTA NÄIN." "Ok."

Mitäs minä kavereilla kun on Fanni. <3

Tultiin kotiin jo yheksän aikaan, että neiti ehti ajoissa nukkumaan. Tämänkin neidin pitäisi suunnata sänkyä kohti, sillä aamulla on epäinhimillisen aikainen herätys ja lähtö kohti Etelä-Suomea ja vapaaehtoishommeleita, jee. Pakannut en ole (yllättäen), mutta ei se mitään. On sitä ennenki selevitty.

Hyvää (yötöntä) yötä!

Hei olen Toffo ja olen pöljä

Hupinsa kullakin... :D

Missä kuljimme kerran

"Joka ikiseen paikkaan jossa ihminen on kulkenut jää muisto hänestä. Se on useimmille näkymätön mutta ne, jotka tuntevat tuon ihmisen ja rakastavat häntä, näkevät sen kuvan aivan selvästi mielessään kun he kävelevät ohi. Niin kauan kuin nuo rakastavat ihmiset ovat olemassa, niin kauan säilyy myös kuva, myös silloin kun itse kulkija on kuollut. Sen vuoksi kaduilta kohoaa joskus lämpöä meidän kävellessämme niitä pitkin. Siitä me muistamme kaikki ne ihmiset jotka ovat siellä kävelleet, rakastaneet ja vihanneet ja toivoneet ja kärsineet. Muista se, Henriette kiltti: niin kauan kuin joku tietää meidän kulkeneen täällä ja niin kauan kuin joku muistaa meitä lämmöllä, kadut kantavat meidän nimeämme."

-Kjell Westö

Semmoista perjantai-iltaa tänään!

Hei anna mulle pulla, tahdon juuri tuollaisen

Helei pitkästä aikaa.

On ollut vähän kiirus viime aikoina, niin en ole ehtinyt päivittämään (lue: jaksanut kirjoittaa) tänne mitään jännää, vaikka olen pari kertaa aikonutkin. Viimekertaisen postauksen jälkeen olen mm. juhlinut valmistujaisia, sairastanut, ihastellut vauvaa, ollut nuortenleirillä ohjaajana, tutoroinut valintakokeissa, viettänyt iltapäivän voikukkaseppelettä väsätessä, matkustanut kotiin, käynyt roadtripillä pohjoisessa, yrittänyt parhaani mukaan organisoida tulevia leirihommia, nukkunut ihan liian vähän ja, mikä parasta, viettänyt aikaa ihanien tyyppien kanssa. Kämpillä olen käynyt vain kääntymässä ja sotkemassa, kun kaikki aika on mennyt matkustamiseen (Tornio-Oulu-Tornio-Kemi-Kittilä-Kemi-Tornio-Kemi-Kemijärvi-Ivalo-Kemijärvi?!) ja kohteissa olemiseen. Mutta en minä valita; parempaa tämä kuin yksinään mähöäminen.

Lauantaina tosiaan kotiuduin väliaikaisesti tänne Kemijärvelle (ahh!!), ja heti sunnuntaina lähdettiin Ennin kanssa ajelemaan Ivaloon yksien ihanuuksien luo. Oli lyhyt, mutta sitäkin antoisampi reissu. Tässä teille huikeat kolme kuvaa siitä:

Mikä tahansa matka on hyvä aloittaa Kemijärven ABC:ltä!

Välillä pysähdyttiin jossain epämääräisessä kahvila-matkamuistomyymälässä.

Tämä on jo paluumatkalta, Kaunispäältä. Oli vähän sumuista aka TOSI HIENOT MAISEMAT. Nimimerkillä aktiivinuori-Sarppa ja eräs legendaarinen reissu Sodankylään.

Tähän väliin mahtui paljon kaikkea ihanaa (mm. tosi terveelliset eväät ja ihan vähän naurua), mutta kaikki kameraan tallentunut kuvamateriaali on luokkaa superiltavilli, niin en ehkä kehtaa yhtään otosta tänne laittaa. Vaaaaikka vähän tekisi mieli vilauttaa erästäkin "tee kaikista kamalin irvistys mihin vaan pystyt naamas vääntämään" -kuvaa, jossa minä näytän ihan järjettömän rumalta hirviöltä ja Niina lähinnä söpöltä. Reilu kerho. Mutta niin, voitaisko murut tästä lähtien tavata keskenämme useammin kuin kerran kahdessa vuodessa?

Huomenna tai ylihuomenna tapaan toivottavasti paria muutakin murua, viikonloppuna jatkuu reissaaminen. Kiva elämä.

June is here

Ei mulla tässä muuta kuin että viettäkäähän superihana viikonloppu! Tämä kehoitus on kohdennettu erityisesti kaikille valmistuville (ja heidän kavereilleen esim. minulle!). Nauttikaa ja danssatkaa oikein kovasti. ;)



<3