keskiviikko 25. heinäkuuta 2012

Kun luonto puuttuu peliin

Anna tuulen puhdistaa, nostaa helmoja, heittää hiukset sekaisin...

lauantai 21. heinäkuuta 2012

Dejarse llevar suena demasiado bien

Hola! Olen erittäin hengissä, vaikkei ole siltä vähään aikaan vaikuttanutkaan. Blogi on unohtunut aivan kokonaan kaikessa hässäkässä ja muussa, eikä kyllä haittaa yhtään. Tekee ihan hyvää pitää täältäkin välillä lomaa. :) En nytkään jaksa tehdä mitään kunnon postausta (heräsin aamulla puoli viideltä junalle, enkä ole nukkunut kuin muutamia hetkiä päivän aikana), mutta lupaan palata asiaan ensi viikolla! Tai viimeistään sitä seuraavalla. Hahhs.

Tässä kuitenkin yksi kiva laulu, jota olen fiilistellyt.




Kiitos erään kivan ihmisen, tiedän suurin piirtein mitä tässä lauletaan (ja natsaa!), mutta olisipa silti kiva osata itse espanjaa. Pitäisiköhän se ottaa seuraavaksi haasteeksi?


torstai 12. heinäkuuta 2012

Haluun vaan rakkautta saada ja pois saman antaa

Eilen olin Rotuaari Piknikissä kattomassa PARIISIN KEVÄTTÄ ja Apulantaa (ja Neljää Ruusua ööääähyi) ja voih. Mulla ei nyt mitkään sanat riitä kuvaamaan sitä, kuinka onnellinen olin päästessäni näkemään PK:n livenä melkein kahden vuoden tauon jälkeen ja kuinka parastahuikeaaupeaamahtavaamieletöntä se jälleen kerran oli. Kuten kuvasta näkyy, niin porukkaa ei pahemmin eturivi kiinnostanut, minkä ansiosta neiti fanaatikko pääsi seuralaisensa kanssa helposti parhaille paikoille. Oli jotenki tosi maagista, ku yleensä oon keikoilla lievästi sanottuna hyperaktiivinen, mutta tällä kertaa olin jossain ihanassa zen-mielentilassa, ja kreisibailaamisen sijaan vaan lauloin, huojuin hiljaa ja hymyilin typeränä onnellisena alusta loppuun asti. Ah.

Nämä kuvat ei nyt oo mitään huikean hienoja, mutta pistänpä nyt jotain, kun kerrankin oli kamera mukana.


Pakollinen maailman-eniten-fiiliksissä-ennen-keikkaa -kuva. Kolmannet oleelliset kasvot vaan puuttuu, buhuu!


Sydämiä aika monta tähän.




"Jos vaellan kuin oisin unessa, on mukana kipinä toivoa. Pitelin sitä taskussa odottaen jotain suurta tapahtuvaksi ja silloin kuulin kaukaa laulua kuin muistuttaisi jokin minua jostain, jonka unohtanut olin, kauan sitten kadotin sen."


Tuitui. Kiitos Sara!


Loppukevennys: istuin penkille ja se romahti. Ite oot läski.

Joo ja oli siellä tosiaan se Apulantaki. Neki oli hyviä, mutta ymmärrettävistä syistä en ollu niin liekeissäni ku Pariisin Keväästä. Poijat oli tosin hurjan kivoja kun ne soitti semiuusien ja uusien biisien lisäksi Pöljän ja Poistuisitko mun elämästäni ja Hallaan ja Paha asian ja ja ja jee! Hyvät bileet oli.

sunnuntai 8. heinäkuuta 2012

Woman's heart is like a wall that needs scraping

Oon sanonu tämän tsiljoona kertaa aiemminkin, mutta toistetaan nyt vielä: sydämen kuunteleminen on parasta mitä ihminen voi tehdä. Mulla on takana niin hienot kaks viikkoa, ettei ees sanat riitä kuvaamaan niiden upeutta. (Unohdetaan se, että jouduin myös vähän ressaamaan ja kilahtelemaan eräälle uskomattoman töhölle kaksilahkeiselle; ne on vaan pieniä pisaroita tässä mahtavuuden meressä.) Ihania uusia kokemuksia, uskomattoman hienoja ihmisiä ja auttavan käden ojentamista niin konkreettisesti kuin vertauskuvallisestikin ilman minkäänlaista rahallista palkkiota. Tuntuu ihan mielettömältä ajatella, miten monen ihmisen elämään on voinu vaikuttaa positiivisesti ihan vaan sillä, että on olemassa ja antaa kaikkensa. Samalla tavalla sain iteki niin paljon, että ihan pakahdun ja melkein kyynelehdin nyt. Kiitos, gracias, ありがとう, děkuji, teşekkür ederim, köszönöm, спасибо. <3

(Lupaan että laitan tänne vähän tarkempaa kertomusta, kunhan saan kuvia muiden kameroista - otin ite ehkä seittemän.)

Nyt olen Tupoksella ja seuraavat kaksi viikkoa tulevat kulumaan vähän erilaisissa merkeissä - nimittäin lapsenvahtina (en nyt tiedä kuinka paljon pienen esikoululaisen kanssa hengailu poikkeaa kahdeksan 19-23 -vuotiaan ja yhden erityisen itsepäisen 27-vuotiaan paimentamisesta, mutta kuitenkin). Lisäksi täytyy tässä kirjoittaa pari raporttia, suoriutua muutamasta pienestä velvollisuudesta ja esim. lähteä katsomaan yhtä kahta suht miellyttävää bändiä Piknikkiin keskiviikkona. Just nyt elämä on hyvä, ja jaksan taas vähän aikaa luottaa siihen, että tulevaisuudestakin tulee valoisa.